Sex, Gutedel & Rock’n Roll, Hanspeter Ziereisenin t-paita julistaa. Vauhdikas viinintekijä puhuu tauotta ja johdattaa kellariin, jossa hän käynnistää puhelimensa sovelluksella musiikin. Ziereisen ja äänitaiteilija Trimpin ovat rakentaneet kattoon vanhojen tynnyreiden paloista jättimäisen ksylofonin. Nyt kellarissa helisee Ziereisenin suosikki Edel-Boogie, joka on tehty hänen vaimolleen Edeltraudille, kun taas viinikriitikko Jancis Robinsonin vierailulla soi God Save the Queen.

Ziereisenille jokainen viini on oman vuotensa päiväkirja, ja täällä menneet vuodet köllöttävät rivistössä sadoissa puutynnyreissä.

”Aika on tärkein työntekijäni. Se tarvitsee vain tilaa.”

Ziereisenin mielestä viininteko vaatii odottamista ja kärsivällisyyttä, vaikka hän onkin nopeiden liikkeiden mies.

”Olen oppinut kaiken maistelemalla viinejä. Hyvän viinin tekeminen vaatii myös paljon olutta!”

Parsanviljelijästä viinintekijäksi

Ziereisen on parsanviljelijä ja puuseppä, josta tuli viinintekijä. Monille hän on edelleen viinimaailman kummajainen. Ziereisenin suku asettui Saksan lounaisimmalle alueelle Badeniin vuonna 1734, mutta viininteon historia on lyhyt. Hanspeterin vanhemmat viljelivät vihanneksia ja myivät rypäleitä alueen viinintekijöille.

Efringen-Kircheninin kylä sijaitsee Markgräflerlandin alueella, jonne Saksa loppuu. Rinnetarhoilta näkyvät lumihuippuiset Alpit, ja Sveitsi ja Ranska ovat vain kilometrien päässä.

”Olemme kaikella tavalla kaukana Berliinistä. Olen yhdistelmä saksalaista tehokkuutta, sveitsiläistä tarkkuutta ja ranskalaista kykyä antaa asioiden pyöriä itsekseen.”

Kun Ziereisen alkoi pyörittää kotitilaa vuonna 1991, naapurilta vapautui puoli hehtaaria ylimääräisiä viinitarhoja hienolla kalkkikivimaalla. Ziereisenin viini-intoilu muuttui työksi, ja nykyään tarhahehtaareja on 30. Badenin viinitarhoilla Riesling jää sivurooliin, kun Pinot-lajikkeet loistavat. Ziereisenin helmet ovat Spätburgunder (Pinot Noir), Gutedel (Chasselas) ja Grauburgunder (Pinot Gris). Lisäksi tarhoilla kasvaa Chardonnayta, Weissburgunderia (Pinot Blanc) ja Syrahia.

Ziereisen olisi keskittynyt Spätburgunderiin ilman vaimoaan, joka halusi tarhoille myös perinteistä Gutedelia. Nyt se on valkoviinien tähtilajike, jonka kanssa Ziereisen on tehnyt ihmeitä. Tyylilleen uskollisesti Ziereisen on teettänyt paidan, johon on präntätty hänen tavoitteensa nostaa aliarvostettu paikallislajike loistoonsa: Make Gutedel great again!

”Testit ovat hulluutta”

Saksan viinilaki määrittelee laatuluokat, ja viinin täytyy läpäistä viralliset arvioinnit päästäkseen korkeimpiin laatuluokkiin. Jos viini ei läpäise testejä, se saa etikettiinsä merkinnän Landwein (maaviini) tai Tafelwein (pöytäviini) , jotka ovat kaksi alinta laatuluokkaa. Tarkastajat arvioivat viinit mahdollisimman objektiivisesti ja seulovat yleisimpiä virheitä. Mutta se ei ole ihan yksiselitteistä. Yhden määrittelemä virhe tarkoittaa toiselle luonteikkuutta.

Jopa 96 prosenttia saksalaisista viineistä kuuluu korkeimpiin Qualitätswein- ja Prädikatswein-laatuluokkiin. Ziereisenin viinit eivät. Ensimmäisenä hylättiin Gutedel Steingrüble vuonna 2004. Ziereisen otti asian niin raskaasti, ettei puhunut kotona moneen päivään ja lamaantui kuukausiksi. Kun viinit hylättiin kerta toisensa jälkeen liian poikkeavina, viinintekijä kävi vaimonsa kanssa viinilasin ääressä keskusteluja siitä, olisiko parempi palata viljelemään vihanneksia.

Vaimo kannusti unohtamaan laatuluokat ja tekemään ylpeydellä pelkästään Landweinia. Samalla katosivat esteet viininteossa. Ziereisen on ensimmäisiä arvostettuja saksalaistuottajia, joka luopui vapaaehtoisesti laatuviiniluokituksesta. Niin moni tuottaja on seurannut perässä, että on puhuttu Badenin Landwein-ilmiöstä. Ziereisenille Landwein merkitsee nykyään vapautta.

”Testit ovat hulluutta. Mielestäni ne kadottavat viinien yksilöllisyyttä ja persoonaa. Nyt voin tehdä juuri sellaisia viinejä kuin haluan.”

Tavoitteena lihaksikas atleetti

Ziereisenille tärkein työ tapahtuu viinitarhalla. Siellä syntyy laatu. Työt tehdään käsin, eikä tarhoilla käytetä kemiallisia lannoitteita eikä torjunta-aineita.

”Viininteko muistuttaa jousiammuntaa. Otan jousen, viritän nuolen paikoilleen, tähtään kohdetta ja päästän irti.”

Ziereisenillä ei ole tapana maistella tekeillä olevia viinejä jatkuvasti, vaan hän jättää ne rennosti kellariin kehittymään useaksi vuodeksi.

”Vihaan työskentelyä kellarissa”, hän nauraa.

Tilan viinit ovat suodattamattomia. Ziereisen ei myöskään halua pullottaa viinejään nuorina, vaan ne saavat odottaa tynnyreissä vuosia. Ne ovat maanläheisiä, mausteisia ja savuisia – lähes vastakohta alueella suosituille raikkaan hedelmäisille viineille. Ziereisen laittaa myös valkoviinejään puutynnyreihin eikä edes tavoittele keveyttä.

”Kiinnostuin valkoviinin teosta vasta, kun aloin valmistaa sitä punaviinin tavoin. Omat viinini ovat lihaksikkaita atleetteja. Eivät sumopainijoita vaan enemmänkin kymmenottelijoita: jänteviä, elegantteja ja voimakkaita.”

Epäonnistuminen laatuviinien teossa on yllättäen nostanut Ziereisenin kulttimaineeseen. Hän vie ulkomaille kolmasosan viineistään. Mitä vähemmän hänen viininsä muistuttavat laatuviinejä, sitä parempia arvosteluita ne saavat. Esimerkiksi ranskalainen Gault & Millau antoi Jaspis Gutedel 10 Hoch 4 -viinille täydet sata pistettä ja Robert Parker arvioi sen upeimmaksi gutedeliksi viinien planeetalla.

Ziereisenille viinin viehätys on omaperäisyydessä.

”Landweinit eivät ole viinejä univormuissa. Ne ovat yksilöllisiä ja luonteikkaita. Viinistä voi maistaa, onko se tehty rennosti ja onko sillä sielu.”