Asta Nurmilaukas on Suomen menestyksekkäimpiä ja arvostetuimpia ravintola-alan yrittäjiä. Helsingin Töölöön keskittyneeseen ravintolaimperiumiin kuuluvat sellaiset klassikot kuin Carelia, Ravintola Kuu, Tin Tin Tango ja KuuKuu sekä keskustassa sijaitsevat Viinibaari Apotek ja Hotel Finn.
Vahvimmin hänen kädenjälkensä näkyy ranskalaisen ruoka- ja viinikulttuurin jalkauttamisena Suomeen. Yhdessä yhdeksän muun naisravintoloitsijan kanssa Nurmilaukas perusti Helsingin legendaarisen Naisten Viiniklubin.
Ravintoloitsijalla on loputon kyky tarttua tilaisuuksiin ja innostua uudesta. Tuoreimpia aluevaltauksia on Loviisan Almintaloon avattu taidekahvila. Nykyään Nurmilaukas jakaa yritystoiminnan poikansa Tio Tikan kanssa. Asta Nurmilaukas kokosi meille hyvän elämän reseptinsä.
Matkailu
”Asuin 18-vuotiaaksi Kouvolassa. Isäni oli töissä rautateillä, ja teimme usein päiväretkiä Lappeenrantaan, Kotkaan ja Helsinkiin. Matkustaminen on elämäni suola.
Tärkeintä, mitä olen eläissäni tehnyt, oli lähteä 16-vuotiaana au pairiksi Lontooseen. Seuraavan kesän olin Lontoossa huonesiivoojana ja 18-vuotiaana au pairina Pariisissa. Nautin suurkaupunkien boheemielämästä.
Pariisin jälkeen päädyin matkailusihteerikurssille Kemijärvelle. Ensimmäiset harjoittelut olivat Kuusamon kotaravintolan viinikassana sekä laskettelukeskuksissa Luostolla ja Kultakerossa. Pääsin palvelemaan kansainvälisiä asiakkaita englanniksi ja ranskaksi.
Lapista minut löydettiin Haikon kartanon ensimmäiseksi myyntisihteeriksi kielitaitoni ansiosta. Valmistuttuani hotelli- ja ravintolaopiston liikkeenjohdolliselta linjalta muutin Yhdysvaltoihin.”
Yhdessä tekeminen
”St. Louisiin kämppäkaverikseni lähti Haikosta tuttu Stina Helin. Teimme valkoisella Mustangillani reissuja Detroitiin, New Yorkiin ja Miamiin. Päädyin vanhan opistokaverini Talvitien Hessun kanssa jatkamaan matkailualan opintoja Florida International University -yliopistossa.
Joitakin vuosia Suomeen paluun jälkeen olin ystäväni Marjatta Helanderin kanssa Saslikin ravintolapäällikkönä. Totesimme tekevämme niin paljon töitä toiselle, että voisimme yhtä hyvin perustaa oman ravintolan. Yksin emme olisi uskaltaneet. Vuonna 1985 ostimme Ravintola Lyonin. Alusta saakka tunsin, että tämä on se oma juttu.
Vuotta myöhemmin perustimme naisravintoloitsijoiden kesken oman viinikerhon, koska emme päässeet miesten klubeihin. Aloitimme maistelemalla erilaisia Alkon viinejä. 1990-luvulla aloitimme viinitilavierailut.
Nykyään teen tiiviisti töitä poikani Tion kanssa. Olemme ylpeästi perheyritys. Ilman ihanaa henkilökuntaani en olisi pystynyt mihinkään.”
Päättäväisyys
”Ennen oman ravintolan perustamista harmitti, jos omasta mielestäni hyvä idea jäi toteuttamatta. Yrittäjänä nautin siitä, että voi vain mennä ja tehdä.
Muutama vuosi Lyonin ostamisen jälkeen minusta tuntui, että meillä olisi mahdollisuus enempäänkin. Päädyin ostamaan Ravintola Kuun. Huomasin, että osasin tehdä päätöksiä yksinkin.
Jo Lyonin alkuaikoina ajattelin, että onpa ravintolan vieressä upean näköinen apteekki, että voisikohan siihen tehdä ravintolan. Kerran hakiessani yskänlääkettä tai aspiriinia kuulin, että apteekkari oli jäämässä eläkkeelle. Perustin tilaan Ravintola Carelian vuonna 1996.
Kun Kampin Joutsen-apteekki lopetti toimintansa, pystyin osoittamaan museovirastolle, että kykenin varjelemaan vanhaa Careliassa. Saimme luvan avata tilaan Viinibaari Apotekin.”
Ranska
”Ylioppilasjuhlien jälkeen lähdin ystäväni Liisa Leporannan kanssa interrailille kiertämään Eurooppaa. Päätimme, että Ranskaan pitää vielä palata. Syksyllä aloitin au pairina Pariisissa. Perheen isä omisti yökerhoja, ja meillä kävi kaikenlaisia taiteilijoita. Isoissa ruokajuhlissa syötiin scampeja ja ostereita ja juotiin samppanjaa.
Minulla on pitkään ollut toinen koti Ranskassa. Ensin kunnostin maalaistalon Normandiassa ja sitten pikkuyksiön Pariisissa. Provenceen siirryin lämpimämmän ilman takia. Lorguesin pikkukylässä oli vain muutama tuhat asukasta, mutta 15 ravintolaa, lihakauppa, juustokauppa ja kolme boulangeria.
Tiolle kylä tuntui liian pieneltä, joten vaihdoimme sen kerrostalohuoneistoon Nizzassa. Siellä on hyvä olla. Suosikkiviinibaarejani on lähellä satamaa sijaitseva Rouge.”
Töölö
”Lyonin perustamisen jälkeen muutin Ullanlinnasta Töölöön. Halusin olla aina saatavilla. Olen asunut Töölössä kohta 40 vuotta, ja myös ravintolani ovat täällä lähellä. Poikani syntymän jälkeen vuonna 1990 aloimme etsiä isompaa asuntoa. Museokadun näytöllä ei löytynytkään kotia, vaan uusi ravintola. KuuKuusta tuli hurjan suosittu paikka, kuin olohuone, jollaiselle oli siinä ajassa tilaus.
Vuonna 1994 ostin Töölöntorilta konkurssiin menneen Mestarikrouvin. Siihen tuli korttelikahvila Tin Tin Tango. Hain tunnelmaan ranskalaista henkeä. Pesulaidea tuli Yhdysvalloista: istuin St. Louisissa usein kahvilassa odottamassa pyykkien peseytymistä. Tintissä sattui olemaan juuri pesukoneen mentävä kolo. Idea toimii edelleen.”
Taide
”Tein lapsena ja nuorena paljon käsitöitä. Ajattelin pyrkiä vaatesuunnittelulinjalle, mutta kohtalo päätti toisin. Myöhästyin pääsykokeista ja tie vei matkailualalle.
Taide on elämäni suurimpia nautintoja. Pidän kaikesta taiteesta, etenkin maalaustaiteesta, ja menen mielelläni mihin tahansa näyttelyyn ja museoon. Pikkuhiljaa olen pystynyt keräämään taidetta myös kotiin.
Kun Loviisan Almintalo tuli myyntiin lähellä kesäpaikkaani, ostin sen näkemättä koko paikkaa. Talo sopii loistavasti näyttelytilaksi. Ensimmäisessä kesänäyttelyssä oli esillä Nanna Suden taidetta.”
Viini
”Lempiviinini on italialainen amarone. Se on yllättävä ja monipuolinen ja käy juustoille, ruoalle ja mietiskelyyn. Jos pitäisi valita vain yksi viini ruoan kanssa, se olisi samppanja.
Kun alkoholin tuonti vapautui, aloimme ostaa viinejä Keskolta, jonka sisäänostaja Tuula Riikkala kuului Viinikerhoomme. Keksin tehdä Ravintola Kuusta viiniravintolan, jossa jokainen pullo myytiin samalla katteella. Samppanja maksoi meillä vain muutaman markan enemmän kuin Alkossa. Tarkoituksena oli, että ihmiset voisivat juoda parempia viinejä.
Carelian ravintolapäällikkö Tuomo Laitinen oli viiniorientoitunut ihminen, joten perustimme Carelia Winesin ja aloimme maahantuoda eurooppalaisten viljelijätuottajien viinejä paitsi omille, myös muille ravintoloille.
Olen vahvasti sitä mieltä, että viinin ulosmyynti tulisi sallia ravintoloissa. Careliassa olisi selkeä paikka myymälälle. Siellä olisi aina vastassa ammattitaitoinen ihminen, joka osaisi kertoa, minkä ruoan kanssa mikäkin viini sopii.”
