Chilessä viinisato korjataan yleensä maalis–huhtikuussa, sillä eteläisellä pallonpuoliskolla vuodenkierto on päinvastainen kuin Euroopassa. Sää vaihteli Chilessä viiniköynnöksen kukinta-aikana, joka on yksi kasvukauden herkimpiä ja ratkaisevimpia vaiheita. Tästä syystä satomenetykset olivat paikoitellen jopa 20–35 prosenttia. Tämä iskee pahasti tuotantomäärään.
Kukinnassa köynnös tuottaa pieniä kukkia, joista onnistuneen pölytyksen ja hedelmöittymisen seurauksena alkaa kehittyä pikkuruisia rypäleiden alkuja. Tämä vaihe tunnetaan englanniksi nimellä fruit set.
Epäonnessa saattaa kuitenkin piileskellä mahdollisuus. Vuosia jatkunut punaviinien ylitarjonta supistuu, mikä voi pitkällä aikavälillä osoittautua hyödylliseksi.
Vaikeasta vuosikerrasta huolimatta viinitarhoilla liput eivät roiku puolitangossa, vaan viinintekijät suhtautuvat asiaan käytännöllisesti: tulossa vähemmän volyymia, mutta potentiaalisesti konsentroituneempia ja pitkäikäisiä viinejä.
Santiagon eteläpuolella Colchaguan Apaltassa tunnelma on toiveikas. Viña Montes, Neyen de Apalta ja Clos Apalta keskittävät huomionsa laadultaan parhaiten suoriutuviin viinipalstoihin. Satomäärän ja laadun “nallekarkit” eivät koskaan jakaudu tasan viinitarhoilla. Osa palstoista saattaa rimpuilla, kun taas osa loistaa haastavinakin vuosikertoina.
Sadonkorjuu on ollut vaikea, mutta osa viinintekijöstä puhuu siitä rentoon sävyyn. Pienet määrät tarkoittavat vähemmän logistisia ongelmia viinimössä.
Clos Apaltan pääviinintekijä Andrea Leon sen sijaan ei ole rentoa nähnytkään. Sadonkorjaajat olivat paiskineet töitä samalla tavalla kuin muinakin vuosina. Hänestäkin vuosi on kuitenkin ”määrällisesti vaikea, mutta rakenteellisesti intensiivinen.”
Vaikea vuosi tuo uudenlaista painetta myös myöhempään sekoitusprosessiin. Don Melchorin pääviinintekijä Enrique Tirado kuvailee vuotta “palapelinä, jossa jokainen viinipalsta pitää maistaa moneen kertaan”.
“Viinien sekoittaminen on joka vuosi aloitettava puhtaalta pöydältä, mutta tällaisina vuosina todellinen luovuus punnitaan. Virheille ei ole tilaa”, Tirado kertoo.
Chilen viinitiloille vuosi 2025 saattaa osoittautua käänteentekeväksi. Ei sen vuoksi, mitä pulloihin lopulta päätyi, vaan miten viini pulloihin päätyi.
Raikkaus nousee Chilen viineissä
Vaikka Cabernet Sauvignon ja Carmenère hallitsevat edelleen Chilen punaviinejä, tyylillinen murros muovaa hiljalleen kokonaiskuvaa. Raikkaus, vivahteikkuus ja terroir-lähtöinen viininteko nousevat. Erityisesti viileämmät rannikkoalueet Limarí, Leyda ja Casablanca ovat tämän kehityksen kärjessä.
Chardonnay ja Pinot noir saattavat olla Bordeaux-rypälelajikkeista tunnetun Chilen uudet valttirypäleet. Tämä näkyy esimerkiksi Santiagoa ympäröivässä Maipossa sijaitsevan Santa Ritan Floresta-viineissä. Niissä hyödynnetään viileillä mikroilmastotarhoilla kasvaneita rypäleitä ja maltillista tammen käyttöä tynnyrikypsytyksessä. Suomessakin tuttu Cono Sur puolestaan on kehittänyt pinot noir -punaviinejä johdonmukaisesti pitkään kohti kirkasta, metsämarjaista ja kevyesti tammitettua tyyliä.
Myös Miguel Torresin uusi Maulen laaksossa sijaitseva Escaleras de Empedrado -projekti on kasvattanut kiinnostusta pinot noiria kohtaan. Lohkeilevaa licorella-liuskekiveä muistuttava rinnealue tuottaa makuprofiililtaan syviä ja vivahteikkaita punaviinejä. Vertikaalimaistelu (vuosikerrat 2012, 2013, 2014, 2015, 2018, 2019, 2021 ja 2023) osoittaa, kuinka tyyli on vuosien varrella hioutunut.
“Näemmä haasteet ovat hyödyksi – ne pakottavat meidät ajattelemaan uusiksi ja opettavat joka vuosi jotain uutta”, Miguel Torresin pääviinintekijä Eduardo Jordán kertoo.
Ekologisesti kestävän viljelyn haasteet korostuvat nyt Chilessä
Vuoden 2025 olosuhteet nostivat esiin myös vaikeat kysymykset ekologisesti kestävästä viininviljelystä. Esimerkiksi keinokastelu on ympäristön näkökulmasta ongelmallista, mutta ilman sitä satoa ei välttämättä saada ollenkaan. Kun luonnonvarat vähenevät, ekologisten periaatteiden ja kestävän liiketoiminnan välinen ristiriita korostuu. Muun muassa Casablancassa toimiva Emiliana, yksi maailman suurimmista luomuviinitiloista, ei piilottele haasteita.
”On helpompaa olla luomu pienessä mittakaavassa. Kun viljelet satoja hehtaareja eri mikroilmastoissa, vastuullisuus vaatii enemmän kuin sertifikaatin – se vaatii järjestelmällisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Mutta se on silti paras mahdollinen tie eteenpäin”, Emilianan viinintekjiä Noelia Orts kertoo.
Colchaguan naapurilaaksossa Cachapoalissa sijaitsevan Vik-viinitilan uusin viini Stonevik on poikkeuksellinen projekti. Tässä tapauksessa viini ei nojaa vain tavanomaisiin luomumenetelmiin, vaan erityisesti biodynaamiseen ajatteluun – ja vie sen vielä askeleen pidemmälle. Biodynaaminen viininviljely perustuu holistiseen ajattelutapaan sekä luonnon rytmien kuten kuun ja planeettojen liikkeiden seuraamiseen.
Vik tutki tilansa korkeimmalla kohdalla sijaitsevan metsäaukion maaperää ja havaitsi, että alueella on poikkeuksellisen aktiivinen sähkömagneettinen virtaus, jonka he uskovat olevan myös aukion puukadon taustalla. Stonevik käy ja kypsyy amfora-saviruukuissa, jotka haudataan mandalaa muistuttavaan muotoon juuri tälle metsäaukiolle. Tilan mukaan tavoitteena on tutkia, miten epätavallinen ympäristö vaikuttaa viiniin käymiseen ja kypsymiseen.
