Frédéric Panaïotis on paljasjalkainen champagnelainen, joka asuu ja työskentelee synnyinkaupungissaan Reimsissä. Ruinartin kellarimestarin sukujuuret rönsyävät kuitenkin Kosin saarelle Kreikkaan.

”Isäni vanhemmat muuttivat Ranskaan 1920-luvun lopulla”, Panaïotis kertoo.

Muutama vuosi sitten hän lähti Kosille etsimään muita sukulaisiaan.

”Minulla oli vain valokuva ja osoitteentynkä. Kyselin neuvoa saaren kahviloista ja lopulta tapasin äitini serkun.”

Samanlaisella periksiantamattomuudella Panaïotis suhtautuu samppanjanvalmistukseen. Hänen mukaansa hyvässä samppanjassa tärkeintä on harmonia.

”Kun aloitin Ruinartin kellarimestarina keväällä 2007, ensi töikseni vähensin Brut-samppanjamme dosagea eli sokerilisäystä korkinvaihdon jälkeen. En muuttanut sitä silkasta muuttamisen ilosta vaan siksi, että sokeria oli mielestäni aavistus liikaa.”

Pian kellarimestari alkoi kuitenkin saada kuluttajilta tuohtuneita Tämä ei ole Ruinartia -kirjeitä.

”Opin läksyni ja aloin pienentää makeutusta hitusen kerrallaan, vuosittain.”

Ruinartin portfoliossa erityisen lähellä tekijänsä sydäntä on Dom Ruinart Blanc de Blancs 2010 eli talon prestige cuvée, joka valittiin vuoden 2022 Champagne & Sparkling Wines World Championships -kilpailussa maailman parhaaksi kuohuviiniksi. Panaïotis muistuttaakin, että monesti ylenkatsottu 2010 oli oiva Chardonnay-vuosi.

”Rakastan tätä Dom Ruinartia! En voiton vaan sen vuoksi, että viinissä kiteytyy edeltäjieni alulle panema työ.”

”Kellarimestarina tulee aina muistaa, että teet tätä työtä talolle, et itsellesi. Jos haluaa liian nopeasti jättää oman puumerkkinsä talon historiaan, siinä käy kuten minulle dosagen kanssa”, hän nauraa.

Kokemusta ja näkemystä tarvitaan, ja Panaïotisin mukaan kokemus karttuu parhaiten kollegoiden kanssa keskustelemalla sekä maistelemalla heidän viinejään.

”Yhtä tärkeää kellarimestarille on omaan intuitioon perustuva uskallus. Se, että tekee tätä työtä sydämellään. En näe muuta tietä.”

On onnellista herätä töihin

Viinin tekeminen ei ollut alkujaan Panaïotisin unelma. Eläinlääkärin ammatista haaveillut nuorukainen opiskeli biologiaa ParisAgroTech:ssä ja tarttui tarjolla olleeseen kolmen viikon enologiakurssiin.

Toinen käänteentekevä hetki oli joululounas vuonna 1985, kun Panaïotis sai lasiinsa Jean Gros’n Richebourg 1976 -punaviiniä. Viinin upeus järisytti isänsä juuri menettäneen pojan maailmasai hänet hakeutumaan enologiopintoihin Montpellieriin.

Sittemmin hän keräsi harjoittelukokemusta Champagnen alueen viininvalmistusta sääntelevästä Comité Interprofessionnel du Vin de Champagne (CIVC) -komiteasta. Kaliforniassa vietettyjen kuohuviinintekijävuosien jälkeen Panaïotis työskenteli Veuve Clicquot’n samppanjatalossa liki 13 vuotta. Seuraava haaste löytyi Ruinartilta.

Ruinartin samppanjatyylin ytimessä ovat eleganssi, harmonia ja hedelmäinen raikkaus. Myös tekstuuri, se miltä samppanja tuntuu suussa, veden kielelle nostattavuus, on Panaïotisille tärkeää.

”Hyvä samppanja koukuttaa rakenteellisella selkeydellään kuten oikeaoppisesti valmistettu sushi. Jo yksi suupala – tai siemaus – voi olla niin orgastinen kokemus, että haluat heti perään toisen, hehkuttaa yli 40 kertaa Japanissa käynyt kellarimestari.

Tällaisia samppanjoita Panaïotis luonnehtii selkeän (simple) ja moniulotteisuuden (complexity) yhdistävällä simplexity-sanalla, joka ei käänny jouhevasti suomeksi.

”Haluan tehdä samppanjoita, jotka saavat ihmiset hymyilemään. Se tuntuu uskomattoman tyydyttävältä. Olen joka aamu onnellinen saadessani herätä töihin.”

Samppanja on iloa, rakkautta ja menestystä

Tuoreimpia tulokkaita Ruinart-portfoliossa on talon ensimmäinen brut nature -samppanja, Ranskassa kesällä 2023 lanseerattu Ruinart Blanc Singulier. Panaïotis toteaa, että ilmaston lämpenemisen myötä Champagnen rypäleistä voi yhä useammin tehdä harmonista makeuttamatonta samppanjaa.

”Aiempaa kypsemmät sadot lisäävät mahdollisuuksiamme myös kuplimattomien coteaux champenois -viinien valmistamiseen. Mutta pitkässä juoksussa ilmastonmuutos ja alati lisääntyvät äärisäät pelottavat.”

Panaïotis haaveilee jo Ruinartin 300-vuotisjuhlasta, joka on vuonna 2029. Champagnen vanhin, 1729 perustettu talo valmistautuu silloin neljänteen vuosisataansa.

”Historiallisen lumon ohella samppanja-sanalla on maaginen kaiku. Siihen liitetään vahvoja ilon, mielihyvän, rakkauden ja menestyksen mielikuvia. Olen kuullut, että Pariisin jälkeen champagne olisi ranskan kielen toiseksi käytetyin sana.”

Samppanjatyönsä ulkopuolella Panaïotis liikkuu aktiivisesti. Kotisalilla hän treenaa valmentajan kanssa, ja työmatkat taittuvat pyörällä. Myös sienten keruu ja herkkujen loihtiminen niistä sekä mehikasvien kasvatus kuuluvat kokeneen kellarimestarin suosikkiajanvietteisiin.

Kaikkein palavimmin Panaïotis suhtautuu vapaasukellukseen, josta hänen Instagram-tilinsä @freeddyver on saanut nimensä.

”Haaveeni on sukeltaa 60 metriin. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä 47–48 metrissä eli parantamisen varaa on vielä.”

”Vapaasukeltajalle stressi on vihollinen. Niin syvyyksissä, luontoäidin koetellessa tarhojamme kuin muussakin elämässäni yritän olla stressaamatta. Positiivinen stressi saa suoriutumaan paremmin, mutta negatiivinen stressi vie voimat. Pinnan alla se on vaaraksi.”