Lähes puolen vuosituhannen kiehtova viinihistoria tutkittavaksi ja kiinnostava valikoima paikallisia rypälelajikkeita maisteltaviksi. Ei ihme, että Peru kiinnostaa viinimaana yhä enemmän sekä itse Etelä-Amerikan maassa että maailmalla.
Syitä nousevaan Peru-innostukseen on useita: ensinnäkin viiden vuoden takainen koronapandemia sai perulaiset innostumaan oman maan viineistä, sillä kotona kököttäessä oli aikaa perehtyä. Arequipa ja Machu Picchu -vuoresta tunnettu Cusco osoittavat Perun viinikulttuurin monipuolisuuden, sillä viiniä viljellään jopa 3000 metrin korkeudessa paikallisista lajikkeista. Natuviinitrendiä voi kiittää siitä, että viininystävien uusia elämyksiä metsästävät makunystyrät ovat valmiita vastaanottamaan jotain valtavirrasta poikkeavaa.
Pikkuhiljaa, perulaiset myhäilevät. Tunnelma vaikuttaa toiveikkaalta.
Sitkeä viinimaa
Perulainen viininviljely on tarina sitkeydestä, perinteistä ja intohimosta. Maata pidetään ”uuden maailman” vanhimpana viinimaana, sillä viiniköynnökset saapuivat Peruun jo 1530-luvulla.
Viljely lähti niin hyvin käyntiin, että Espanjan kuningas Filip IV kielsi viininviennin maasta muun muassa Meksikoon suojellakseen Espanjan omaa juomavientiä. Lisäksi voimakas maanjäristys vuonna 1687 ravisteli jo valmiiksi hoipertelevaa viinituotantoa ja lopulta pisco-rypäletisle syrjäytti viinin. 200 vuotta myöhemmin Tyynenmeren sota (1879–1884) tuhosi myös viinitiloja ja Peru menetti Chilelle laajoja alueita.
“Se oli viimeinen niitti,” kertoo viinintekijä ja pisquero eli pisco-tislaaja José “Pepe” Moquillaza.
“Kun viinitarhoja istutettiin uudelleen 1900-luvulla, kansainväliset lajikkeet olivat suosiossa, ja piscon valmistuksessakin käytetyt Criolla-rypälelajikkeet hävisivät viinituotannosta lähes täysin.”
Makeasta kuivempaan viinityyliin
Perinteisesti Perussa on tuotettu myös paljon makeaa mistela-”viiniä”, joka valmistetaan väkevöimällä rypälemehu piscolla. Tätä nykyä paikalliset viininystävät ovat yhä kiinnostuneempia kuivemmasta viinityylistä.
Nyt piscon tuotantoon pyhitettyjä viinitarhoja aletaan hyödyntää jälleen viininvalmistuksessa. Uutta nousua hankaloittaa ilmastonmuutos.
Vuosikerta 2025 oli Perussa sateisin yli 60 vuoteen. Kaatosateet toivat mukanaan paitsi tulvia ja myös alueelle harvinaisia tauteja, kuten hometta.
Aavikkoviinejä Ican aurinkoiselta rannikkovyöhykkeeltä
Perun viininviljelyn historiallinen sydän sykkii Icassa. Alue sijaitsee Perun aavikkoisella rannikkovyöhykkeellä, missä aurinkoiset päivät ja viileät yöt luovat otolliset olosuhteet rypäleiden kypsymiselle. Koska Ica on äärimmäisen kuiva, kastelu on elintärkeää — useat maatilat käyttävät perinteisiä acequia-kastelukanavia. Alue tunnetaan erityisesti Criolla-rypäleistä, jotka ovat sopeutuneet sen ankariin olosuhteisiin.
Sadonkorjuu Ican viinialueella alkoi helmikuun alussa. Hacienda Quilloay -tila viljelee kahta hehtaaria Criolla-lajikkeita, kuten Quebrantaa, Mollar Canoa ja Negra Criollaa. Viinitilan sielu Moquillaza on Perun uuden viiniaallon keskeinen hahmo. Hän valmistaa viininsä täysin ilman modernia teknologiaa.
“Viinini eivät ole low-intervention-, vaan no-intervention-viinejä. Valmistan viiniä kuin olisimme 1800-luvulla,” Moquillaza naurahtaa.
Osa Moquillazan viineistä kypsyy velo de flor -hiivakerroksen alla aivan kuten fino-sherryt. Velo de flor on viinin pinnalle muodostuva luonnollinen hiivakerros, joka estää hapettumista ja antaa viinille pähkinäisiä ja umamimaisia sävyjä. Tilan viinit heijastavat alueen ainutlaatuisia olosuhteita ja makuprofiili vaihtelee rustiikkisen voimakkaasta eleganttiin, jopa suolaisia vin jaune -viinejä muistuttavaan vivahteikkuuteen.
