Annika Arolainen laati itselleen urasuunnitelman ollessaan kymmenen ja valmistui kokiksi 17-vuotiaana. Hän on ehtinyt työskennellä urallaan häkellyttävän monessa suomalaisessa huippuravintolassa kuten Savoyssa, Palacessa, Rosterissa, Vanajanlinnassa ja Kuurnassa. Tammikuussa 24-vuotias Arolainen palkittiin PRO-gaalassa ravintolan kokki -sarjan ja lehdistöraadin PRO-palkinnoilla.

Työtoverit luonnehtivat pirskahtelevaa ja ulospäinsuuntautunutta Arolaista keittiön valoksi ja fiiliksen luojaksi. Nuoren naisen elämä ei ole kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. 18-vuotiaana sattunut hevosonnettomuus vei hänet lähelle kuolemaa. Sen jälkeen Arolainen on tarttunut haasteisiin entistäkin suuremmalla tarmolla.

Maalaiseksi itseään tituleeraava Arolainen rakastaa luonnonrauhaa ja haaveilee omasta ravintolasta. Ensi vuonna juhlitaan häitä – aivan kuten pikkutyttönä tehtyyn suunnitelmaan on kirjattu.

Maaseutu

”Olen kotoisin Hyvinkään läheltä pienestä kunnasta nimeltä Hausjärvi. Isoäiti haki perunat pellosta, ja kasvimailla kasvoi retiisiä, mansikkaa ja tomaattia.

Ensimmäistä kertaa muutin kerrostaloon viikkoa ennen koronan alkua. Kape Aihinen pyysi minut Hotel U14:a ja sanoi, että jos haluat olla oikea kokki, muuta Helsinkiin. Asuin Kaivopuistossa, mutta asfalttiviidakot ja asunto vailla omaa pihaa saivat minut tuntemaan itseni häkkiin suljetuksi eläimeksi.

Oikotietä selatessa tuli vastaan kohtuuhintainen rivitalonpätkä Kannelmäessä. Olin juuri ruvennut seurustelemaan puolisoni kanssa, mutta päätimme hypätä suoraan syvään päätyyn ja ottaa yhteisen asuntolainan. Nyt asumme koirien kanssa jälleen lähellä metsää.”

 Luottomaut

”Olin äärettömän nirso lapsi. Sukulaiset ihmettelivät, kun sanoin, että minusta tulee kokki, koska en kuulemma syönyt muuta kun spagettia. Äidin tekemä spagettikastike on edelleen lempiruokaani.

Hausjärvellä vietin paljon aikaa isovanhempieni luona. Vaarin kalaksi kutsuttiin graavikalaa, joka sisälsi salaisia mausteita. Kahdeksanvuotissynttäreilleni tilattiin toiveestani 150 sushipalaa. Kaverit näyttivät järkyttyneiltä nähdessään raa’at kalat.

Nykyään tykkään todella paljon espanjalaisen ja italialaisen keittiön mauista ja konstailemattomuudesta.

Juomista makumaailmaani sopivat parhaiten helpot seurusteluviinit. Kestosuosikkejani ovat uusiseelantilaiset pinot noirit. Porvoon SicaPellessä join hiljattain todella hyvää oranssiaviiniä. Sommelierit saattavat joskus vähätellä alkuviinejä, mutta minusta ne ovat mainettaan parempia.”

Päämäärätietoisuus

”Ollessani kymmenvuotias ilmoitin vanhemmilleni, että minusta tulee isona kokki. Olin kuullut, että Perho on Suomen paras kokkikoulu, joten sinne pääsy 15-vuotiaana oli unelmieni täyttymys. Opintojen piti kestää kolme vuotta, mutta kahdessa vuodessa olin jo tehnyt niin paljon kaikkea – kuten pyörittänyt pop up -ravintolaa Barcelonassa – että opintopisteet tulivat täyteen.

Lapsena fanitin Kokkisotaa ja etenkin Aki Wahlmania. Olen päässyt myöhemmin kertomaan Akille, että olen kokki hänen ansiostaan.

Viime vuonna kiersin Suomea Tommi Tuomisen kanssa kertomassa yläkoululaisille ja kokkiopiskelijoille Atrian 100 nuorta kokkia -koulutusohjelmasta. Olen usein ollut keittiön ainoa nainen, joten pidän tärkeänä, että nuorilla naisilla on esikuvia kokin uralle.”

 Hevoset

”Synnytyssairaalasta äiti vei minut ensin tallille ja vasta sitten kotiin, mikä kuvastaa hyvin suhdettani hevosiin. Harrastin pitkään esteratsastusta SM- ja kansainvälisellä tasolla. Nykyään kasvatan hevosia.

Perhosta valmistuttuani lähdin ratsastusvalmentajani luo Saksan Schleswig-Holsteiniin. Tuolla reissulla sain hevoselta potkun päähän ja luulin kuolevani. Vähän alle 18-vuotiaana sairaalassa maatessani käsitin, kuinka hauras elämä on. Viimeistään silloin aloin elää kuin viimeistä päivää ja heittäytyä vielä rohkeammin haasteisiin. Hevoskammoa ei jäänyt.”

Jälkiruoka

”Kaksi vuotta sitten hain pastry-kokin paikkaa Palacesta. Puolessa vuodessa opin jälkiruokien tekemisestä enemmän kuin olen koko työurani aikana oppinut missään.

Mokkapalat tunnettiin lapsuudenkodissani nimellä varastettu kakku. Isoäitini kertoi varastaneensa reseptin lapsena Karjalassa ja tuoneensa sen ensimmäisenä Suomen puolelle.

Kahvi ja suklaa ovat mielestäni yhä jälkiruokien herkullisin makupari. Savoyn listalle kehittämäni mokkamousse muscovadokakun ja viskijäätelön kanssa on törkeän hyvää. Sen kanssa tarjoillaan sommelierin valitsemaa vaaleaa jälkiruokaviiniä. Hyvä niin, itse olisin voinut valita pariksi Espresso Martinin.”

Työ, joka tuntuu kodilta

”Olin Savoyssa ensimmäistä kertaa Perhon harjoittelussa ja Kape Aihisen aikoina useasti töissä. Olen äärimmäisen kiitollinen, että pääsin aloittamaan näin huipulta.

Palacen jälkeen olin Savoyssa tuuraajana ja sieltä tarjottiin nopeasti vakituista paikkaa. Olin tottunut freelance-elämään, joten olin epävarma. Savoyn keittiömestari Niko Tähti pyysi käymään ja juttelemaan: ravintolan johtaja Helena Puolakka teki minusta koko pastry-tiimin päällikön!

Savoy on työpaikka, joka tuntuu kodilta. Täällä saan tehdä omaa juttuani.”

 Oma visio

”Vanhemmillani oli logistiikkayritys ja isoäitini pyöritti nakkikioskia. Itse perustin catering-yrityksen vuonna 2019. Ruokaideoita tuntuu syntyvän loputtomasti.

Innoite uuteen reseptiin lähtee useimmiten somekuvasta. Sanon aina, että päässäni kulkee kuin pieniä sukkuloita, jotka törmäilevät toisiinsa ja lopulta sieltä pompahtaa oma ideani raaka-aineista, tekniikoista ja muodoista.

Seuraavaksi haaveenani olisi saada keittiömestarin paikka. Sen jälkeen olisikin oman ravintolan vuoro. Kape sanoi minulle joskus, että ei se Hyvinkää mikään gastronomian keskus ole. Minä haluaisin tehdä siitä sellaisen. Tarjoaisin teknisesti taitavaa, helposti lähestyttävää ruokaa rempseässä ilmapiirissä. Mieheni saisi unohtaa insinöörinhommat ja ruveta hovimestariksi ja lapset kirmailisivat jaloissa.”