Kuka on aikoinaan mahtanut kömpiä tänne pimeään kellarinnurkkaan viemään talteen tyhjiä viinipulloja?

Olemme Aino ja Jean Sibeliuksen kotimuseossa Ainolassa, Järvenpäässä. Viinilehti on saanut mahdollisuuden tutustua Ainolan yleisöltä suljettuun kellariin, jossa on edelleen tallessa kansallissäveltäjämme kotona tarjottuja viinipulloja.

Sibeliuksen satojen viiniaarteiden luokse täytyy mönkiä kyyryssä maakellarissa. Runsaan metrin korkuinen tila kutistuu koko ajan matalammaksi, kunnes pullopino löytyy pimeästä nurkasta. Koska tila on kylmä, se ei ole toiminut varsinaisena viinikellarina, vaan tyhjien pullojen varastona. Pullot ovat kellarissa asukkaiden jäljiltä, sillä talossa ei ole asunut kukaan Aino ja Jean Sibeliuksen jälkeen. Kellarissa onkin tarjolla mielenkiintoinen katsaus siitä, millaisia viinejä Ainolassa on nautittu.

”Sitä emme tiedä, miten pullot ovat päätyneet kellarin perukoille. Ne on laitettu sinne varmasti vain pois tieltä. Luulen, ettei Aino nauttinut juurikaan viinejä sen 12 vuoden aikana, jotka asui talossa sen jälkeen, kun hänen miehensä kuoli vuonna 1957”, museonjohtaja Julia Donner sanoo.

Eurooppalainen herrasmies

Jean Sibelius arvosti klassisten eurooppalaisten viinialueiden viinejä. Aino Sibelius säästi tarkasti kaikki perheen kuitit vuodesta 1902 asti, ja hänen miehensä ostokuiteista löytyy esimerkiksi Bourgognen viinejä  tunnetuilta klassikkoalueilta.

Ainolan kellarista löytyy myös Bordeaux’n maineikkaita punaviinejä. Pölyyntyneiden pullojen joukossa on esimerkiksi Château Talbot -punaviinejä Médocista ja Château Cheval Blanc -pulloja Saint-Émilionista. Sibelius näyttää rakastaneen myös saksalaisten viinialueiden valkoviinejä. Kellariin on pinottu valkoviinipulloja esimerkiksi Moselin alueelta. Myöhemmällä iällä Sibeliuksen tuottajasuosikkeja olivat esimerkiksi arvokkaat Château Palmer, Château Paveil de Luze ja Château Pontet-Canet. Monet kellarin pulloista ovat vuosikertoja 1947–1953.

Dokumenttien mukaan jo Sibeliuksen sedän ja suvun päämiehen Johan Matias Fredrikin elämään kuului viinien ja juomien nautiskelu. Perukirjassa vuodelta 1865 sedän omaisuudeksi on listattu muun muassa 45 kannua punaviiniä, 42 kannua portviiniä ja 140 kannua sherryä. Säveltäjän syntymäkotiin Hämeenlinnaan saapuikin joululahjoina viinilaatikoita, jotka olivat todennäköisesti peräisin juuri sedän kellarista Loviisasta.

Säveltäjän viinikiinnostuksen syntymiseen vaikuttivat varmasti myös opiskeluajat ulkomailla. Sibelius lähti opiskelemaan vuonna 1890 Wieniin, jossa tutustui myös ravintoloiden viinivalikoimiin.

”Voi sanoa, että Sibelius oli sivistynyt eurooppalainen herrasmies. Se oli hänen ihanteensa. Helsingissäkin oli hienoja ravintoloita 1800-luvun lopulla, ja niissä oli laajat valikoimat ruokia ja juomia. Ruoka- ja juomakulttuurimme oli ennen maailmansotia paljon rikkaampi ja kansainvälisempi kuin mitä ehkä ajattelemme”, Julia Donner sanoo.

Rakas samppanja

”Tarvitsen paljon rahaa. Täällä Kööpenhaminassa juon ainoastaan samppanjaa.” Näin Jean Sibelius kirjoitti reissultaan kirjailijaystävälleen Adolf Paulille vuonna 1942.

Sibeliuksen rakkaus samppanjaan näkyy myös Ainolan kellarissa. Samppanjapulloja on tunnetuilta tuottajilta, kuten Ayalalta ja Louis Roedererilta. Löytyypä kellarista myös Veuve Clicquot Ponsardin samppanja, joka tunnetaan myös lempinimellä Keltainen leski. Se on nykyäänkin myynnissä keltaisella etiketillä.

Aino Sibeliuksen suhteesta viineihin ei ole paljon tietoa. Hän on kenties ottanut joskus viini- tai sherrylasillisen. Perheessä Jean Sibelius hoiti viinien tilaamisen.

”Ei kuulunut kuvaan, että nainen tai perheenäiti olisi ollut erityisen kiinnostunut viineistä. Ne kuuluivat miesten alueeseen. Suomessa naiset eivät päässeet edes ravintolaan ilman miesseuraa 1960-luvun lopulle asti”, Julia Donner sanoo.

Säveltäjän rennompi puoli

Sibeliuksesta tehdyt kuvat esittävät hänet vakavana ja vähän synkkänä hahmona. Se on vain yksi puoli säveltäjästä.

”Hänestä on luotu suuren säveltäjän ja kansallisen suurmiehen kuvaa. Perhe- ja ystäväpiirissä hänet tunnettiin iloisena, ystävällisenä ja hauskana seuramiehenä, taitavana sanankäyttäjänä ja omaan aikaansa nähden hyvin lapsirakkaana”, Julia Donner sanoo.

Sibelius hankki myös arvokkaita viinejä eikä halunnut tinkiä nautiskelusta. Viinit olivat melko arvokkaita, ja esimerkiksi Sibeliuksen suosimat punaviinit lukeutuivat maailman parhaisiin. Kun kieltolaki kaatui vuonna 1932, Sibelius hankki kotiinsa laadukkaan viinivaraston, jonka arvo olisi nykyään noin 1400 euroa. Hänelle oli tärkeää, että Ainolan vieraille tarjottiin herkullisia juomia.

”On aika vähän tietoja siitä, miten ja keitä Ainolassa on kestitty. Arkena Ainolassa syötiin yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Juhlan aikaan varmasti myös nautittiin. Koti on ollut hyvin yksityinen, täällä ei ole pidetty suuria hienoja päivällisiä merkittävine kutsuvieraineen. Ainolassa on käynyt enemmän ystäviä ja sukulaisia”, Julia Donner sanoo.

Ikääntyvän säveltäjän annosmäärät pienenivät koko ajan. Sibelius alkoi suosia myös aiempaa makeampia alkoholijuomia. Ainolan vieraanvarainen isäntä piti kuitenkin viinivarastostaan huolta elämänsä loppuun saakka.

Jutun lähteenä on käytetty myös Sibelius.fi-sivustoa.