Tammitettu chardonnay oli pitkään poissa muodista, mutta nyt Bourgognen valkoviinit ovat jälleen trendikkäitä. Valkoisten huippuviinien noste näkyy myös viinien hinnoissa, joskaan Bourgognen valkoiset eivät yllä yhtä astronomisiin sfääreihin kuin alueen punaiset.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Bourgognen valkoviinituotantoon niin hyvässä kuin pahassa. Kuumien vuosien runsasta ja eksoottisen hedelmäistä chablis’ta on jopa vaikea tunnistaa chablis’ksi, onhan viinityyli tullut tunnetuksi teräksisestä linjakkuudestaan. Toisaalta vaatimattomatkin terroirit onnistuvat nyt tuotannossa entistä paremmin. Aiemmin ylenkatsotulle Aligotélle povataan niin ikään kasvavaa roolia alueella: nykyisissä kasvuolosuhteissa lajikkeen ominaisuuksien ja happorakenteen sanotaan jopa muistuttavan parinkymmenen vuoden takaista Bourgognen Chardonnayta.
Tämän päivän Bourgognella on viinifriikille paljon annettavaa. Perehdyimme eri alueiden valkoviineihin asiantuntijan ja tuottajien näkökulmista.
Asiantuntija / William Kelley
Viinikriitikko William Kelleyn autiosaariviini olisi kypsä Bourgognen valkoinen. Robert Parker The Wine Advocaten varapäätoimittajan valinta yllättää, sillä useimmat Bourgogne-asiantuntijat nimeäisivät silmiä räpäyttämättä punaviinin.
”Innostuin alueen valkoisista ennen punaisia. Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen eritoten Domaine Leflaiven vuosikerran 1982 viinit, joita pääsin maistamaan useasti yliopiston viiniklubin kautta”, Kelley muistelee.
Akateeminen ura odotti Oxfordin yliopistossa tohtoriksi väitellyttä Kelleyta, mutta vuodet yliopiston maineikkaan Wine Circle -viinikerhon johdossa saivat hänet valitsemaan lopulta viiniuran historiantutkimuksen sijaan. Viinipolku alkoi kuitenkin tarhoilta ja kellarista, ei kirjoituspöydän ääreltä. Kelley alkoi tuottaa pieniä määriä viiniä ensin Kaliforniassa ja Ranskaan muutettuaan Bourgognessa.
”Viininvalmistuksen käytännön kokemus täydentää viinikirjoittamistani. Helposti lähestyttävä Bordeaux oli ensimmäinen intohimoni, mutta pikkuhiljaa Bourgognen viinit ja monimutkaisen alueen haasteet vetivät minua puoleensa.”
Historioitsijaa kiehtovat Bourgognen pitkät perinteet, jossa luostareilla on iso rooli. Alueen valkoviinien tarina korostuu tosin vasta modernilla aikakaudella.
”Ennen appellaatioiden aikakautta alueen valkoiset eivät olleet lajikeviinejä vaan sekoitteita. Vielä viime vuosisadan alkupuolella Chassagne-Montrachet’n ja Puligny-Montrachet’n tarhoja hallitsi Pinot Noir, ei Chardonnay. Yhdysvaltojen kiinnostus Bourgognen valkoviineihin 1970-luvulta eteenpäin oli käännekohta: chardonnayt meursault’sta chablis’hin nousivat pikkuhiljaa maailmanmaineeseen.”
Bourgognen valkoviini on ollut pitkään synonyymi chardonnaylle. Alkuperäislajikkeiden rooli oli kuihtunut alueella vähitellen, mutta ilmastonmuutoksen myötä etenkin Aligoté-lajiketta katsotaan nyt uusin silmin. Se kypsyy hyvin ja säilyttää silti erinomaisen happorakenteensa.
”Aligoté käyttäytyy kuten Chardonnay 20 vuotta sitten! Ei ole lainkaan hassumpi ajatus sekoittaa sitä entisajan tyyliin Chardonnayn kanssa. Itse toivotan lajikkeen paljon mieluummin tervetulleeksi alueelle kuin jotkut uudet kokeilut, kuten Sauvignon Blanc’n.”
Ilmastonmuutoksen uhka on todellinen. Kelleyn yllätti se, että toistaiseksi sen vaikutukset näkyvät dramaattisimmin Bourgognen viileimmän ala-alueen Chablis’n viineissä.
”Chablis’n kivinen maaperä luo varsin lämpimät olosuhteet eritoten grand cru ja premier cru -tarhoille. Viinien entistä korkeampiin pH-arvoihin vaikuttaa myös yleistynyt koneellinen sadonkorjuu, sillä rangasta irrotakseen rypäleiden on oltava hyvin kypsiä – jolloin ne maseroituvat prosessissa. Näin syntyy yhä useammin runsaita, eksoottisen hedelmäisiä chardonnay-viinejä, jotka poikkeavat alueen aiemmasta, teräksisen linjakkaasta tyylistä.”
Côte de Beaunen huippupalstojen resilienssiin William sen sijaa uskoo vahvasti. Paikan mahdollisuudet määrittelee pitkälti maaperä.
”Ehkä tulevaisuudessa kannattaa katsoa alarinteiden palstojen suuntaan, jossa syvempi maaperän pintakerros varastoi kivistä ylärinnettä paremmin vettä. Ja potentiaalia löytyy tässä ilmastossa huippukylien ulkopuoleltakin: Saint-Aubin, Santenay, Maranges, Mâconnais”, Kelley vinkkaa.
Côte d’Orin ulkopuolisilta alueilta, kuten Mâconnais’sta, on haettu aiemmin lähinnä edullista perusviiniä. Kelleyn mukaan tämä johtuu pitkälti kauppiaiden laiskuudesta: moninaisten terroirien esiintuomiseksi ei ole nähty vaivaa.
”Kyse on hintojen lasikatosta, jota ei olla haluttu rikkoa. Laatuviinien tuotannossa kustannukset ovat kuitenkin korkeat, jolloin halpa hinta ei ole vaihtoehto. Mielestäni Bourgognen ei pitäisi tuottaa edes alueellisesti bulkkiviinejä, vaan sen tulisi keskittyä yksinomaan huippulaatuun”, Kelley julistaa.
Raveneau / Isabelle Raveneau
Raveneau on kulttinimi Chablis’n harrastajien huulilla. François Raveneaun vuonna 1948 perustama tila on pysytellyt uskollisena huipputerroirien ja pitkän tammikypsytyksen filosofialleen jo kolmen sukupolven ajan.
Raveneau haali omistukseensa grand cru ja premier cru -tarhoja maailmansotien jälkeen, jolloin maata oli vielä saatavilla. Hänen poikansa Jean-Marie Raveneau ja Bernard Raveneau muodostivat voimakaksikon, joka nosti tilan viinimaailman huipulle. Nyt valtikka on siirtynyt heidän lapsilleen, Bernardin tyttärelle Isabelle Raveneaulle ja Jean-Marien pojalle Maxime Raveneaulle.
Chablis’n kylässä sijaitsevan Raveneaun tilan sijainnista kertoo sympaattisen eleetön kyltti. Se lukeutuu varmaankin Chablis’n kuvatuimpiin, sillä sisälle ei kaikilla halukkailla ole asiaa. Viinien kulttimaine ja kasvava viiniturismi tuntuvat olevan täällä lähinnä rasite, sillä Raveneaun ei tarvitse markkinoida itseään mitenkään.
Kylttiäkin vaatimattomampi on talon viinintekijä Isabelle Raveneau, vaikka hänet on listattu nopeasti alan tähtinimien joukkoon. Vuonna 2020 vetovastuun ottanut Isabelle ei lupaile suuria muutoksia tilan viininvalmistusfilosofiaan – ja miksi lupaisikaan, sillä Raveneaun sielukkaat, kasvupaikkaansa selkeästi kuvastavat viinit ovat täydellisiksi hiottuja.
”Ajatuksemme ei ole kasvaa isommaksi. Jos hienoja kasvupaikkoja tulee kuitenkin saatavillemme, tartumme toki mahdollisuuksiin”, Raveneau vakuuttaa.
Melkein koko talon tuotanto tulee grand cru ja premier cru -tarhoilta. Maineikkaalta Montée de Tonnerren tarhalta tila omistaa kokonaiset kolme hehtaaria köynnöksiä.
Vaikka Chablis’ta ei tätä nykyä tunneta tammikypsytetyistä chardonnay-viineistään, kaikki Raveneaun viinit kypsyvät tynnyreissä pitkään. Niiden tyyli on runsas ja ilmeikkään viinillinen. Viinit käyvät kuitenkin terästankeissa.
”Haluamme tehdä aromikkaita mutta täysin kuivia viinejä, ja terästankeissa lämpötilan säätely on tarkempaa. Tammitynnyreistämme alle kymmenesosa on uusia, sillä emme hae niistä varsinaista tammen makua, vaan pyöreyttä ja runsautta viinin suutuntumaan”, Raveneau selventää.
Raveneaun fanien ei siis tarvitse olla huolissaan, jatkuvuus on taattu. Pilviä taivaanrantaan kerää kuitenkin ilmastonmuutos.
”Olen huolissani tulevaisuudesta, vaikka toistaiseksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat olleet meille positiivisia. Juuri nyt tuotamme parempia viinejä kuin koskaan”, Raveneau toteaa.
Pierre Girardin / Pierre-Vincent Girardin
Pierre-Vincent Girardinin viiniperheen juuret Santenayn kylässä juontavat 1600-luvulle asti. Silti viininteko ei ollut 13. sukupolven vesalle itsestäänselvyys.
”En halunnut viinintekijäksi enkä muutenkaan seurata vanhempieni jalanjälkiä. Sanoimme veljeni kanssa varhaisessa teini-iässä, ettei meistä ole jatkajiksi. Niinpä isä myi rakentamansa menestyksekkään viinibisneksen vuonna 2012”, Girardin kertoo.
Isä Vincent Girardin piti kuitenkin 4,5 parasta tarhahehtaariaan ja opetti teini-ikäiselle pojalleen varmuuden vuoksi alueen huipputerroirit ja niiden ominaispiirteet. Tarhoille löytyi kuin löytyikin käyttöä, kun pojan palo viinintekoon syttyi 21-vuotiaana vuonna 2017. Jo muutamassa vuodessa nuoren viinintekijän nimi nousi Bourgogne-tietoisten ostoslistalle.
Pierre-Vincent Girardinin ote viinintekoon on luova ja tinkimätön.
”Jätin enologin opinnot tietoisesti väliin, koska jos opiskelet viinintekoa kuten kaikki muut, ajattelet kuten kaikki muut. Silloin ei synny uusia ideoita. Maistelen paljon ja aistin asioita herkästi. Viininteko on minulle hyvin henkilökohtainen asia”, hän sanoo.
Pierre-Vincent Girardin ei ole silti yksin. Hänen isänsä ja äitinsä ovat mukana yrityksessä perheen karjaliiketoimintojen ohella, ja isovelikin pyörittää naapuritontilla tislaamoa.
”Tämä pientila on myös isäni unelma. Visiomme on tuottaa viinejä pienessä mittakaavassa, vain parhailta kasvupaikoilta.”
Pierre Girardinin tilan tuotanto on jo kasvanut omista tarhoista ja vanhempien talon kellaritiloista sekä vuokraviljelyyn että ostorypäleisiin. Uusi, vuonna 2019 Meursault’hon valmistunut viinitila on vaikuttava ja kalusto pursuaa viininvalmistuksen rollsroyceja.
Yli puolet tuotannosta on valkoviiniä, ja viinintekijällä on käytössään upeita terroireja muun muassa Meursault’n Les Narvaux’sta ja Le Limozinista sekä Bâtard-Montrachetista. Kellontarkka työskentely ja minimaalisen käsittelyn laissez-faire-asenne kuvaavat Pierre Girardinin viinejä.
”Rakastan tehdä valkoviinejä mutta juoda punaviinejä”, Girardin sanoo ja naurahtaa.
”Hyödynnän sakkakontaktin maksimaalisesti ja tavoittelen kukkean tuoksuvia, herkkäaromisia viinejä, joiden maussa on voimaa. Rakenteessa pitää olla runsautta ja kasvupaikan maun on noustava esiin”, Girardin kuvailee talon puhdaspiirteistä, kirkkaan hedelmäistä ja mineraalisuuden energisoivaa tyyliä.
Pierre-Vincent Girardinin laadukkaat ja persoonalliset viinit hurmasivat kansainvälisen viinilehdistön jo ensimmäisellä vuosikerrallaan. Aika näyttää, kuinka korkealle talon viinintekijälupaus vielä yltää.
Maison Jean Loron / Philippe Bardet
Philippe Bardet’lla on kokemusta mistä ammentaa. Kuuluisan Mommessinin viinisuvun vesa lähti omille poluilleen, kun perheyritys myytiin. Vuodesta 2016 asti Bardet on vetänyt Jean Loronin viinitilarypästä, joka keskittyy Beaujolais’n ja Mâconnais’n viineihin. Yritys on nykyisin amerikkalaisperheen omistuksessa ja kasvanut vaikuttavan kokoiseksi.
”Omistamme 182 hehtaaria maata, mutta vuokratarhoilla ja ostorypäleillä kokonaisala kasvaa yli tuhanteen hehtaariin. Beaujolais on pääalueemme, mutta olemme myös Mâconnais’n merkittävin tuottaja osuuskuntamaailman ulkopuolella. Osuuskunnat ovat olleet täällä perinteisesti vahvoja”, Bardet kertoo.
Mâconnais on tuottanut viiniä roomalaisten ajoista alkaen. Pitkistä perinteistä kertoo myös alueella sijaitseva Chardonnayn kylä, joka on antanut nimensä viinimaailman kenties tärkeimmälle valkoiselle lajikkeelle.
”1970-luvulle asti Mâconnais tunnettiin punaviineistään. Bourgognen valkoviinien suosio eritoten Yhdysvalloissa muutti suunnan ja teki Mâconnais’sta ennen muuta valkoviinialueen. Alueen parhaista terroireista varsinkin Pouilly-Fuissé nousi kuuluisuuteen, kiitos Louis Jadot’n suursuosioon nousseen pullotteen.”
Alueen nousua ovat avittaneet myös kuuluisien Côte d’Orin valkoviininimien, kuten Comte Lafonin ja Domaine Leflaiven saapuminen Mâconnais’hen.
”Viinien laatu on kuitenkin tärkein selittävä tekijä, sillä alueen Chardonnay-köynnöksillä alkaa nyt olla sopivasti ikää ja monet maanomistajat ovat siirtyneet osuuskuntaviljelijöistä pientuottajiksi. Mâconnais’n viineillä on oma makuprofiilinsa, joka poikkeaa Côte d’Orista ja Chablis’ta. Tammen käyttö on täällä perinteisesti paljon vähäisempää ja viinien hedelmäisyys ja mineraalisuus arvossaan”, Bardet kuvailee.
Mâconnais’n tunnetuimpiin viininimiin lukeutuvat Pouilly-Fuissén ohella Pouilly-Vinzelles, Pouilly-Loché, Viré-Clessé ja Saint-Véran.
”Jokaisella näistä on oma tunnistettava luonteensa. Pouilly-Fuissé on kaunista seutua, jota koristaa Roche de Solutrén jylhä kalkkikivijyrkänne. Tämä kylä on aina keskittynyt Chardonnay-lajikkeeseen, ja muusta Mâconnais’ta poiketen kasvupaikkakeskeinen viininvalmistuskulttuuri on hallinnut tuotantoa”, Bardet avaa Pouilly-Fuissén saloja.
Vuonna 2020 Pouilly-Fuissén laatupotentiaali vihdoin tunnistettiin ja alueen parhaat kasvupaikat saivat premier cru -luokituksen, Mâconnais kaikkien aikojen ensimmäisensä. Mâconnais’n tulevaisuus näyttää valoisalta.
