Rutikuiva maa kahisee jalkojen alla. Ei ole satanut muutamaan kuukauteen, mutta rypäleet näyttävät kauniilta ja valmiilta. Vanhat köynnökset ovat näyttäneet voimansa. Sadonkorjuu on alkamassa.
Viinintekijä Axel Neiss tarkastelee Frühburgunder-rypäleitä, saksalaisia Pinot Noir’n muunnoksia. Ehkä vielä muutama päivä ja sitten rypäleiden monivaiheinen matka kohti pulloa alkaa.
”Pinot Noir on todellinen diiva! Se on suuri intohimoni. Se vaatii paljon huomiota ja reagoi herkästi muutoksiin tarhalla ja kellarissa, joten sitä täytyy kohdella äärimmäisen hyvin koko kasvukauden ajan. Tämän jälkeen se paljastaa eleganssinsa ja monivivahteiset puolensa.”
Weingut Neiss on tuottanut vuodesta 1547 asti viinejä Kindenheimin kylässä pohjoisessa Pfalzissa. Punaviineissä tila keskittyy Pinot Noiriin, saksalaisittain Spätburgunderiin, joka on maan viljellyin punainen rypälelajike. Saksa tunnetaan valkoviineistään, mutta punaisten lajikkeiden osuus maassa on kasvanut. Punaisia rypäleitä on nyt jo kolmasosa maan tuotannosta, kun vuonna 1995 luku oli 20 prosenttia.
Saksa on maailman kolmanneksi suurin pinot noir -tuottaja Ranskan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Ranskan Bourgognesta kotoisin oleva lajike viihtyy viileässä, joten Saksa on sille otollista maaperää. Herkkä lajike kertoo tarkasti kasvuympäristöstään, joten eri puolella Saksaa lasiinsa voi saada hyvinkin erilaista viiniä. Kindenheimin alueella spätburgunderissa on mineraalisuutta maaperässä olevan kalkkikiven ansiosta.
”Esimerkiksi Yhdysvalloissa pinot noirit ovat aivan toisenlaisia rakenteeltaan ja alkoholipitoisuudeltaan. Meidän tyyliämme voi verrata enemmän Bourgogneen. Ranskassa vastaava viini on vain usein kolme kertaa kalliimpaa.”
Lasissa Pfalzin eleganssi
”Pfalzin viileämmissä olosuhteissa syntyy kevyitä ja elegantteja viinejä, kun puolestaan maan eteläosan viinit ovat isompia, intensiivisiä ja vaikuttavia. Pidän pfalzilaisten viinien mineraalisuudesta, raikkaudesta ja keveydestä”, Axel Neiss sanoo.
Maisema jatkuu kauas naapurikylien taakse. Korkealla sijaitseva viinitarha on täysin avoin. Yksikään puu ei suojaa köynnöksiä, joten viileät tuulet pääsevät puhaltamaan tänne lännestä.
”Kymmeniä vuosia sitten teimme maineikkaimpia viinejämme suojaisilta tarhoilta, mutta ne ovat nyt liian lämpimiä paikkoja. Kiinnostavimmat viljelypaikat siirtyvät pohjoisemmaksi, jossa tämäkin tarha on.”
Neiss on innostunut reissujensa ansiosta viljelemään myös pieniä määriä kansainvälisiä punaisia lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignonia, Cabernet Franc’a, Shiraz’a ja Merlot’a.
”Kutsun tuota pientä viinitarhaa harrastusnurkakseni, jota hoidan suurella rakkaudella. Haluan saada kokemusta mahdollisista tulevaisuuden lajikkeista. Suhtaudun avoimesti uuteen ja olen kiinnostunut siitä, mikä auttaa meitä pärjäämään myös jatkossa.”
Kuumemmasta ilmastosta kotoisin olevia lajikkeita saatetaan viljellä tulevaisuuden Saksassa yhä enemmän. Axelin lapsuudessa sadonkorjuukuukausi oli lokakuu, nykyään rypäleet poimitaan syyskuussa. Kuivuus voi muodostua ongelmaksi etenkin hyvin nuorilla viinitarhoilla. Vanhat viiniköynnökset sietävät paremmin kuivuutta. Myös maaperän kalkkikivi sitoo vettä. Läheisissä kylissä hiekkapohjainen maa tuo enemmän haasteita viljelijöille.
“Rakastamme viineissä raikkautta, joten sato on kerättävä varhain. Nykyään viinintekijätkin ehtivät Oktoberfest-juhliin. Isälleni se ei ollut mahdollista”, Neiss hymyilee.
Hänen mielestään spätburgunder odottaa yhä, että se löydetään. Melko pienellä tuotannolla on hankala saada suurta huomiota.
”Olen yli 25 vuoden ajan tavoitellut väsymättä täydellistä spätburgunderia. Ajatellessani lajiketta näen ennen kaikkea eleganssin. Jopa isoimmalla spätburgunderilla on eloisa luonne, joka saa rakastumaan itseensä jokaisella kulauksella.”
Spätburgunder on tutkimusmatka
Vänkyräiset viiniköynnökset kurkottelevat sitkeästi kohti paahtavaa aurinkoa lähes pystysuorissa, vulkaanisissa rinteissä. Sydän hakkaa, kengät luistavat jyrkällä polulla. Viiniköynnökset ovat saaneet kasvupaikakseen yhden Saksan upeimmista ja kuuluisimmista viinitarhoista Kaiserstuhlin Winklerbergissä. Weingut Dr. Hegerin viinitarhat sijaitsevat Saksan eteläisimmässä osassa, vain kilometrien päässä Ranskan rajalta. Tämä on myös Saksan lämpimintä aluetta, joka on tunnettu korkeista lämpötiloistaan jo ennen ilmastonmuutosta. Badenin alueen viinimainokset eivät valehtele siinä, että aurinko jakaa näille köynnöksille valoaan avokätisemmin kuin muualla maassa. Baden sijoittuu ainoana saksalaisena alueena samalle kasvuvyöhykkeelle Ranskan Champagnen ja Alsacen kanssa.
Joachim Heger kuvailee spätburgunderia ikuiseksi tutkimuskohteekseen. Hänellä on takanaan 43 vuoden sadonkorjuut.
”Yksi asia ei ole vielä muuttunut: intohimoni viiniin. Olen vain kasvanut nuoresta innovatiivisesta viinintekijästä vanhemmaksi ja hieman klassisemmaksi”, Heger hymyilee.
Viinit kertovat tarinan kotipaikastaan, ja Baden on spätburgunderin maa. Siellä kasvaa kolmasosa koko maan Spätburgunder-rypäleistä. Lajikkeella on täällä pitkät perinteet. Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle III istutti ensimmäiset viiniköynnökset Bodenjärven alueelle vuonna 884. Lukuisat sodat kuitenkin katkaisivat viinintuotannon. Vielä toisen maailmansodan aikana monet Badenin viinitarhoista ja -kellareista tuhoutuivat, niin myös Dr. Hegerin.
Joachim Hegeristä piti alun perin tulla lääkäri isoisänsä Dr. Max Hegerin tavoin. Tämä työskenteli maalaislääkärinä, jonka potilaina oli etenkin paikallisia viinintekijöitä. Lääkäri innostui opettelemaan itsekin viinintekoa, ja vuonna 1935 harrastus johti oman viinitalon perustamiseen.
”En saanut heti opiskelupaikkaa lääketieteellisessä, joten lähdin opiskelemaan viinintekoa ja -tutkimusta Geisenheimin yliopistoon ilman minkäänlaisia tavoitteita. Myöhemmin pääsin lääketieteelliseen, mutta vietin yliopistolla vain yhden päivän – ja luovuin lääketieteen opiskelupaikastani. Tiesin jo silloin, että viininteko tulisi olemaan elämäntehtäväni.”
Heger pyörittää tilaa kolmannessa sukupolvessa. Hänen tyttärensä ovat jo tarttuneet työhön: Rebecca Heger on mukana kellaritiimissä ja viininteossa, Katharina Heger hoitaa tilan markkinointia.
Joachim Hegeriä on pidetty spätburgunderin uudistajana.
”Minulle se on ehkä liioittelua, mutta olen iloinen, että olen voinut olla mukana kehittämässä Badenin viinejä. Lajikkeen kasvattaminen on suuri haaste, ja uraani mahtuu niin pettymyksiä kuin loistavia onnistumisia. Haluan tuottaa viinejä, jotka ovat uniikkeja, raikkaita, eloisia ja ennen kaikkea tuovat esiin saksalaista alkuperäänsä. Pääsen koko ajan lähemmäs tavoitteitani.”
Joachim on testannut tarhoillaan esimerkiksi tauteja kestäviä risteytyksiä ja luomulannoitteita. Hän ei ole käyttänyt kasvi- ja tuholaistorjunta-aineita vuosikymmeniin. Tarhatyöt tehdään mahdollisimman pitkälti käsin – tai hevosvoimin. Työhevonen Willi on ollut apuna tarhoilla jo muutamia vuosia.
”Ikävä kyllä spätburgunderia ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin. Saksalainen punaviini taitaa edelleen kärsiä vanhoista mielikuvista. Kaikki eivät pidä spätburgunderin vaaleasta väristä, keveydestä ja hapokkuudesta. Spätburgunder on tehty viininrakastajille ja -intoilijoille. Sen lumous ei ole kaikkia varten.”
Badenin spätburgunder-velhot
Sanotaan, että jos haluaa lasiinsa erinomaista pinot noiria, täytyy suunnata Ranskan Bourgogneen, mutta myös vierailu Bernhard Huberin viinitilalla Badenissa riittää. Tila on yksi ihailluimmista lajikkeen tuottajista Saksassa. Viinintekijä Julian Huberin edesmennyttä isää Bernhard Huberia kutsuttiinkin spätburgunderin velhoksi. Myös kaikki tilan köynnökset ovat hänen istuttamiaan.
Weingut Bernhard Huberin spätburgundereita on luonnehdittu mestariteoksiksi, joissa on taikaa vuosikerrasta toiseen. Julian Huberille oli alusta asti selvää jatkaa isänsä jalanjäljillä. Hän opiskeli viinintekoa Geisenheimin yliopistossa Rheingaussa ja palasi kotiin tekemään isänsä kanssa tämän viimeistä vuosikertaa vuonna 2013.
“Kasvoin Spätburgunderin kanssa, koska perheeni on aina keskittynyt tähän lajikkeeseen. Minulle hyvän spätburgunderin kuuluu olla luonteeltaan hieman ujo. Se ei ole kovin äänekäs, vaan tuo hienovaraisesti esiin elegantit puolensa. Rakastan sen raikkautta, kun mikään muu piirre ei dominoi sitä.”
Noin 20 hehtaarin Spätburgunder-tarhojen maaperänä on niin lössiä kuin hyvin jyrkkiä kalkkikivirinteitä. Lajike tarvitsee kärsivällisyyttä ja tarkkaa työtä, mutta Huberia kiehtovat yksityiskohdat ja se, millaisia tulkintoja viini saa erilaisissa kasvuympäristöissä. Hänen mukaansa spätburgunder on kehittynyt valtavasti viimeisen 30 vuoden aikana, mutta siinä on vielä paljon löydettävää.
”Mielestäni viinit ovat samankaltaisia kuin ihmiset. Pfalzin alue on tunnettu ihmisten vieraanvaraisuudesta ja sydämellisyydestä, kuten viinitkin. Se ilo tarttuu minuun aina viinien kautta. Meillä Badenissa taas ihmiset ovat perusluonteeltaan hieman varautuneita ja mietteliäitä, ja viineissämme on jotain samaa. Siksi vaatii joskus aikaa ja syventymistä, ennen kuin ymmärtää uutta viiniä.”
Viinireittejä kiertämään
Saksan viinialueisiin kannattaa tutustua omatoimisesti kiertämällä viinireittejä autolla, pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä. Vierailusta kannattaa sopia etukäteen tilojen kanssa, sillä etenkin pienemmillä viinitiloilla omistaja tai viinintekijä vastaanottaa usein itse vieraat. Vierailun päätteeksi on kohteliasta ostaa muutama pullo.
85 kilometrin pituinen Deutsche Weinstraße on Saksan vanhin viinitie, joka on perustettu vuonna 1935. Se kiemurtelee Ranskan rajalta Schweigenista pohjoiseen Bockenheimiin halki viinitarhojen ja pienten kylien. Bockenheimiin on noin 50 minuutin ajomatka Frankfurtin lentokentältä.
Badenin viinitie kulkee noin 500 kilometrin pituisen reitin Bodenjärveltä Heidelbergiin Saksan eteläisimmällä viinialueella. Matkailureitin varrelta löytyy yli 300 viinitilaa.
