Asioita, jotka ovat vieneet Sanna Suvanto-Harsaaeta uralla eniten eteenpäin: analyyttisyys, hirveä halu tehdä asioita paremmin ja kyky fokusoida – varsinkin se.

”Olen ollut aika hyvä sanomaan, mitkä asiat ovat tärkeitä. Priorisoinnin ja fokusoinnin erona on, että priorisoinnissa pistetään listaan järjestyksessä kaikki asiat, fokusoidessa valitaan tärkeimmät ja loput laitetaan sivuun.”

Suvanto-Harsaae on hallitusammattilainen, joka on jo viitenä vuotena peräkkäin nostettu Suomen yrityselämän vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi Talouselämän listauksessa. Hän on istunut hallituksissa kaikissa Pohjoismaissa, parhaillaan esimerkiksi Postin hallituksen puheenjohtajana. Suomalaisen juomakulttuurin näköalapaikalla hän istui kymmenen vuotta .

Arkensa Suvanto-Harsaae on jo parinkymmenen vuoden ajan jakanut Suomen ja nykyisen kotimaansa Tanskan välillä.

”Kööpenhamina on maailman ihanin pieni suurkaupunki.”

Tanskassa parasta on ilmapiiri, jossa ei turhaan huolestuta huomisesta.

”Se tarttuu. Päivässä ja hetkessä eläminen.”

Perheaika

”Tanskassa sanotaan, että siellä on vain yksi vuori – maahan on tasainen kuin pannukakku – ja se on ruokavuori. Syöminen ja ruoka ovat hirveän tärkeitä, paljon tärkeämpiä kuin Suomessa. Perheviikonloppuja arvostetaan ja nimenomaan lounaita, ei illallisia. Se on hirveän paljon fiksumpaa, koska lounas voi kestää viisi kuusi tuntia.

Minulla on kolme aikuista lasta. Arvostan ihan uskomattoman paljon sitä, kun he tulevat tyttö- ja poikaystävineen syömään. Nautin, että he haluavat viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa. Joskus vain katson ihan hiljaa keskustelua lasten välillä.

Syömme hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa ja juomme viiniä yhdessä. Ei mitään ylihifistelyä, vaan yhteistä elämännautintoa. Oma bravuurini on sienirisotto, jota lapsetkin toivovat useimmiten. Ylipäätään kaikki sienistä sekä pataruoat.”

Sienestäminen

”Olen vähän sellainen perus suomalais-luterilainen, jonka mielestä ajan haaskaaminen on huono asia. Mutta sienestäminen on hirveän hyvä tapa haaskata aikaa. Ei haittaa, vaikkei metsästä sieniä löytyisikään.

Lempisieneni on ehdottomasti mustatorvisieni. Käyn keräämässä niitä joka vuosi samasta paikasta kotimme läheltä metsästä, jota ympäröi asuinalue, kuin Helsingin Keskuspuistoa. Suomessa sellainen ei ikinä onnistuisi. Kaikki kävisivät hakemassa sieltä sienet jo sentin mittaisina. Mutta tanskalaiset eivät ole niin sienifokusoituneita.

Välillä näen kyllä sienestäjiä, mutta yleensä he ovat liikkeellä väärään aikaan ja etsivät ihan vääristä paikoista. Kun tanskalainen mieheni on mukana, hän osoittaa, että tuossa on sieni. No, se on roskasieni. Kymmenen metriä myöhemmin sama toistuu. Hän ihmettelee, haistanko ne sienet. Ei, vaan olen kasvanut siihen, että osaan katsoa luontoa. Opin sienestämään äitini ja mummini kanssa.”

Purjehtiminen

”Olen aika energinen tyyppi. Purjevene on paikka, jossa rauhoitun. Rakastan veneessä nukkumista. Olen lapsesta saakka ollut vesillä.

Tanskassa purjehtiessa pohjoisosissa ja Ruotsin länsirannikolla on paljon kivoja satamia, joissa on kivoja ravintoloita. Esimerkiksi Hornbækiin voi purjehtia niin, että syö tarkoituksella ulkona. Välillä olemme purjehtineet Köpiksen keskustaan.

Ensi kesänä aiomme purjehtia ensimmäistä kertaa Tanskasta Suomeen, kun mieheni täyttää pyöreitä vuosia. Olen luvannut, että lähdemme kahdeksaksi viikoksi vesille.”

Pienet verkostoitumisdinnerit

”Käyn töiden takia usein pienimuotoisilla verkostoitumisillallisilla, joissa syödään hyvin ja keskustellaan mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Tanskalaiset ovat hyviä niiden kokoamisessa. Viimeksi viime viikolla osallistuin hallitusten puheenjohtajien roundtableen. Sain taas todeta viisastuneeni yhtäkkiä ihan hirveästi.

Illallisilla voi olla koolla ihmisiä eri aloilta: bisneksestä, politiikasta, hallinto- tai kulttuuri-ihmisiä, lääkäreitä. Luottamuksellisilla illallisilla keskustelu on paljon vapaampaa kuin jos samat ihmiset kutsuttaisiin kokouspöydän ympärille. Siinä saa ruokaa aivoille, intellektuaalista ravintoa.”

Irtiotto sosiaalisuudesta

”Nautin yksin olosta. Se on ollut tanskalaiselle miehelleni aika vaikea oppia. Kun hän on joutunut olemaan viikonlopun yksin, hän sanoo, että ihana, kun tulet kotiin. En ole varma, sanonko aina hänelle niin. En tarkoita, etteikö se olisi ihanaa, mutta minulla pitää olla x-kertaa vuodessa aikaa, jolloin en tee mitään ja aivot saavat levätä sosiaalisuudesta. Se palauttaa maan pinnalle. Kun ei ole mitään hässäkkää, voi hengittää syvemmin.”

Viinipalapelien kokoaminen

”Kun aivojen raksutus pitää pysäyttää, saatan tehdä palapeliä. Se tyhjentää pään. Vähän kuin kutominen, jossa siskoni on paljon minua parempi. Jos vain katson kattoon tekemättä mitään, alan nopeasti kehittää ideoita eri bisneksiin.

Minulla on upeita karttapalapelejä esimerkiksi Saksan, Italian, Ranskan ja Espanjan viinialueista. Samalla voi muistella, mistä eri viinit tulivatkaan. Kokoan pelejä usein olohuoneessa keittiönpöydän irrotettavan lisälevyn päällä. Siihen mahtuu juuri tuhannen palan peli.”

Lasi lempi-chardonnay’ta

”Oikeantyyppisestä hyvästä valkoviinistä tulee olo, että life is good. Nimenomaan ensimmäisestä lasillisesta. Mitä vanhemmaksi tulee, niin toista lasia ei enää arvosta ollenkaan.

Suosikkini on vähintään kuusi kuukautta ranskalaisessa tammitynnyrissä kypsytetty, luonnollisesti filtteröity chardonnay. Hyvin voimainen, aika vaniljapohjainen ja paksuntuntuinen. Itävaltalaisen Hiedlerin perhetilan chardonnay on minulle state of the art -lajikeviini. Löysin sen viisitoista vuotta sitten laskettelulomalla Itävallassa. Tilaan viiniä eräältä tanskalaiselta viinintuojalta.

Kööpenhaminan viinibaareista favorittipaikkojani on italialaisia viinejä tarjoava Nebbiolo Winebar. Sieltä ei anneta viinilistaa, vaan pitää kuvailla, minkä tyyppistä viiniä haluaa. Sitten saa vaihtoehtoja maisteltaviksi, että mihin suuntaan jatketaan. Paikka on hidden gem, jonne aina palaan.”