Hyppää keittiön puolelle

Edessämme on fileointia odottavia meribasseja. Cooking Lisbon -kokkauskurssin vetäjä Luis Lopes selittää, miten edetään:

”Kun kalat on fileoitu, ne paistetaan. Niiden seuraksi valmistamme valkosipuliperunoita,  mausteista tomaattikastiketta ja korianteri-coulista.”

Merellisen lähiruoan iltaa emännöi paikallinen kokki Ana Sousa. Ennen kuin kietaisemme esiliinat eteemme ja alamme työhön, maistelemme oliiveja, chorizoviipaleita, leipää ja lupiinipapuja, tremoço, oluen kanssa. Pian keittiö täyttyy valkosipulin ja korianterin tuoksuista.

Turisteille suunnatut kokkaustilaisuudet ovat Lissabonissa kovassa suosiossa. Cooking Lisbon laajensi äskettäin opetuskeittiöitään, jotka sijaitsevat Lissabonin sydämessä Avenida da Liberdaden tuntumassa. Kurssien sisältö vaihtelee: voit kokata esimerkiksi useita paikallisia herkkuja, keskittyä vaikkapa vain jälkiruokiin tai maistella viinejä ja ruokia yhdessä. Myös fine dining – ja show-kursseja on tulossa.

Portugalilaiset ovat ylpeitä niin viineistään kuin oman maan ja kaukomaiden perinteitä yhdistävästä ruokakulttuuristaan. Kuulemme kokkailun lomassa tarinaa siitä, miten chili aikoinaan saapui löytöretkeilijöiden mukana Brasiliasta Portugaliin.

Illan päätteeksi kokoonnumme yhteisen pöydän ääreen nauttimaan työmme tuloksista. Tarjolla on ryhmämme valmistamia salaatteja, kananrintaa ja omena-valkosipulipyreeta, valkosipuliperunoita ja meribassia. Ruokajuomina maistuvat Alentejon ja Lissabonin alueen viinit. Ateria päätetään kahviin ja pasteis de Tentugal –leivonnaisiin.

Maalaa omasi

Koristemaalatut keramiikkalaatat, azulejos, kulkeutuivat Iberian niemimaalle aikoinaan Mauri-valloittajien mukana, ja ne ovat yhä olennainen osa Lissabonin katukuvaa. Alun perin kirkkoihin ja palatseihin käytettyä kaakelitaidetta näkyy nykyään kaikkialla: julkisissa rakennuksissa, kodeissa, puutarhoissa, katukäytävillä, metroasemilla… Taiteilija Ana Malo paitsi maalaa ja entisöi kaakeleita, opettaa myös niiden maalaamista.

“Olen onnellinen saadessani välittää tätä traditiota eteenpäin. Opetan mielelläni kaikkia halukkaita maalaamaan kaakeleita perinteisellä 1700-luvun tekniikalla”, hän kertoo käsityöpuotinsa maalauspajassa.

Istuudumme koboltinsinisen pigmentin ja pensseleiden täyttämän maalauspöydän äärelle. Ana Malo asettaa eteemme hohtavan valkoiset keramiikkalaatat, joille saamme taiteilla mieleisemme koristelun tai kopioda jonkin esillä olevista malleista. Koristemaalaaminen osoittautuu hauskaksi puuhaksi ja sopii kaikenikäisille.

Maalatut laatat Malo vie keramiikkauuniin, jossa niitä poltetaan yli 1 000 asteen kuumuudessa. Polttaminen ja viilentäminen kestävät lähes vuorokauden, joten kurssi kannattaa ottaa hyvissä ajoin ennen viimeistä matkapäivää.

Katse joelle päin

Enää ei kuule aiemmin hoettua väitettä siitä, että lissabonilaiset elävät selkä Tejo-jokeen päin käännettynä. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on kaupungin jokirannan entistä teollisuus- ja satama-aluetta  onnistuneesti elävöitetty virkistyskäyttöön ja asumiseen.

Yksi uusimpia esimerkkejä tästä on vuoden 2016 syksyllä avattu taiteen, arkkitehtuurin ja teknologian museo MAAT. Ultramoderni museorakennus sulautuu kauniisti historialliseen joenrantamaisemaan. Ovaalinmuotoisessa päägalleriassa ja sitä ympäröivissä pienemmissä huoneissa on katseltavissa useita nykytaiteen näyttelyitä.

Rakennuksen ulkopuolta kulkee kaareva kävelytie museon katolle, josta voi ihailla hulppeita näkymiä edessä avautuvalle Tejolle ja Atlantin valtameren aalloille. Katolta jatkuu museon taakse rauta- ja valtatien yli vievä kävelysilta, joka yhdistää ranta-alueen muuhun kaupunkiin. Me laskeudumme takaisin museon edustalle joenrantaan ja jatkamme kävelyä kohti Lissabonin löytöretkien kulta-ajasta kertovia museoita: Belémin tornia ja Vasco da Caman kunniaksi rakennettua Hieronymoksen luostaria.

Ranta-alueelta löytyy monia ravintoloita ja baareja. Kymmenisen vuotta sitten valmistuneen minimalistisen tyylikkään Altis Belém -hotellin baariterassilla kelpaa nautiskella drinkistä iltapäivän auringossa ja seurata Tejolla ohi lipuvia purjeveneitä. Baarin pitkältä juomalistalta löytyy hedelmä- ja yrttipohjaisia cocktaileja ja portugalilaisia laatuviinejä.

Piknikpyöräilyä

20 kilometrin päässä Lissabonista sijaitseva Cascaisin pikkukaupunki on hemmotellut matkailijoita jo vuosisatoja. Monet tulevat tänne Lissabonin rannikolle sporttilomalle nauttimaan kaupungin uimarannoista, vesiurheilusta, golfista ja pyöräilystä.

Me suuntaamme piknikille Guinchon hiekkarannalle reilun kahdeksan kilometrin päähän. Polkaisemme pyörinemme matkaan idyllisen vanhankaupungin satamasta mukanamme korillinen paikallisia toriherkkuja. Matka taittuu pitkin hyväkuntoista ja selkeästi merkittyä pyörätietä kauniissa rannikkomaisemassa. Ruuhkaa ei ole, ja levähdyspaikkoja luonnonkauniin reitin varrelta löytyy paljon. Alussa tien molemmille puolille jää kotimuseoita: oikealle Condes Castro Guimaraes vehreine puistoineen ja vasemmalle, meren puolelle, kaakelitaiteestaan kuulu Casa de Santa Maria yhdessä Cascaisin majakkamuseon kanssa.

Vain kilometrin päässä sijaitsee Boca do Infernon meriluola, jonka seinämiin alhaalla merenpinnassa vellovien tyrskyjen pauhu kuuluu ylös pyörätielle asti. Pari kilometriä ajeltuamme pidämme tauon ja käymme kiertelemässä Casa da Guian kartanon, puutarhan, putiikit ja kahvilat.

Casa da Guian jälkeen rannikkomäntyjen välistä pilkottaa Guian majakka ja kauempana, merenpoukaman takana esiin pistää Euroopan mantereen läntisin kolkka, Cabo da Rocan majakkaniemi. Sen jyrkät kalliot ja niiden suojissa piilottelevat pienet hiekkarannat tarjoavat upeita maastoja vaativasta kävelystä pitävälle.

Pyöräilyä voi jatkaa Serra de Sintran kansallispuiston rinnemetsiin – vaikkapa romanttisen Sintran kukkulakaupungin linnamuseoille asti. Me suuntaamme kuitenkin merenrantaan Guinchon pehmoiselle rantahiekalle.

Parasta pöytään

Lissabonin elegantissa Chiadon kaupunginosassa, melkein oopperataloa vastapäätä, sijaitsee 50-luvulla perustettu ravintola Belcanto. Nykyään sitä isännöi Portugalin nykykeittiön uranuurtaja ja Lissabonin ravintolamaailman uudistaja, kokki José Avillez. Hän on luotsannut Belcantoa kahdeksan vuotta ja hankki ravintolalle ensimmäisten kolmen vuotensa aikana kaksi Michelin-tähteä. Nyt maailman parhaimpien ravintoloiden joukkoon rankatun Belcanton lisäksi miehen ravintolaimperiumiin kuuluu jo kymmenkunta eri teemaista ravintolaa pääosin Lissabonissa.

Lounaaseen on vielä tunnin verran aikaa soittaessamme Belcanton ovikelloa. Ovelle saapuu elämäniloa ja välittömyyttä säteilevä puhelias mies, isäntä itse.

“Vielä kuutisen vuotta sitten kaipasimme kipeästi asiakkaita kaupunkimme ravintoloihin. Nyt kaikki on toisin, ja Lissabon on tällä hetkellä yksi maailman parhaista gastronomiakohteista”, José Avillez myhäilee johdattaessaan meidät valkoisen, vihreän ja ruskean sävyin hillitysti sisustettuun ravintolaansa.

José Avillez kertoo nykyään mieluiten tekevänsä kulinaarisia löytöretkiä kotimaassaan. Tilaamme mielikuvituksellisen Evolution-maistelumenun, ja nautimme sen kanssa sommelierin suosittelemia portugalilaisia laatuviinejä. Aterian kohokohdiksi nousevat merelliset maut: mehukas, punajuurisuolakuoren kätköistä löytyvä Algarven jättikatkaravun pää, euroopanhummeri ja savustetun avokadon ja dashin kanssa tarjottu meribassi. Portugalia parhaimmillaan, niin lautasella kuin lasissa.