Ruskavaellus Käsivarren erämaassa
Tunturimaisema leiskuu punaisen ja keltaisen sävyissä. Tuntuu kuin tuhnuinen sadesää saisi ruskan hehkumaan syvempänä kuin edellisen päivän auringonpaisteella. Siksi ei haittaa, että harmaalta taivaalta vihmoo vettä ja vaivaiskoivujen seassa kiemurteleva polku muistuttaa paikoin puroa. Antaa vaelluskenkien upota mutaan, eihän autiotuvalle ole matkaa enää kuin pari tuntia.
Kilpisjärven kaakkoispuolella levittäytyvän Käsivarren erämaan puuttomia tuntureita peittävät loppumattomat rakkakivikot ja tuulenpieksämät vaivaiskoivujen pensaikot. Karu maisema lumoaa etenkin syyskuun ruska-aikaan. Syksyllä vaeltamisessa on sekin hyvä puoli, että kylmien öiden ansiosta itikat eivät häiritse kuten kesällä.
Olen muutaman päivän vaelluksella Termisjärven maisemissa vaimoni kanssa. Tarkoitus ei ole huhkia joka päivä rinkka selässä, vaan aiomme yöpyä Termisjärven autiotuvalla kaksi yötä maisemista nauttien ja kalastellen.
Saavumme tuvalle läpimärkinä. Olemme varanneet petipaikat maksullisen varaustuvan puolelta, ja on iloinen yllätys, ettei paikalla ole muita vaeltajia. Näköpiirissä on ainoastaan tunturijärven rannassa laiduntava porolauma.
Kun kolmen päivän hiet on huuhdeltu pois jääkylmässä rantavedessä ja kuivat vaatteet vaihdettu kaminan lämmössä, on aika mennä kalaan. Sade taukoaa hetkeksi ja tyynessä pinnassa näkyy kalojen tuikkeja. Ovatko ne himoitsemiani rautuja?
Parin heiton jälkeen pientä punamustaa lippaa viedään. Lyhyen taistelun päätteeksi saalis paljastuu harjukseksi. Sekin on vallan erinomainen ruokakala, mutta ikävä kyllä tämä yksilö on alamittainen. Pian käy ilmi, että koko pinnassa ruokaileva parvi on samaa kokoluokkaa. Kun alkaa taas sataa, palaan tuvan suojaan tyhjin käsin.
Sienestämään lähtenyt vaimoni on sinnikkäämpi. Lopulta hän palaa vettä valuen, mutta hymy on herkässä: illalliseksi paistetaan iso kasa kehnäsieniä purkkihirven ja perunamuusin lisukkeeksi.
Glampingia Torassiepissä
Yöpyminen voi olla Lapin-loman kohokohta – ainakin, jos majapaikaksi valitsee jotain erikoisempaa kuin tavanomaisen hotellihuoneen tai kelomökin.
Muonion lähellä sijaitsevassa Torassiepin lomakylässä on moderneja mökkejä ja kahden hengen huoneita, mutta paikan vetonaula löytyy lähimetsästä. Aurora Dome on glamping- eli glamour camping -konsepti, joka tuntuu erikoisella tavalla mökin ja telttailun välimuodolta. Tilavasta ja tyylikkäästä kupolista löytyy pehmeä sänky, räiskyvä takka ja jopa lattialämmitys – mutta toisaalta ohuen pressuseinän läpi kuuluvat lintujen huudot ja Toras-Siepin aaltojen liplatus. Revontuliakin voi kytätä valtavan ikkunan ansiosta peiton alta käsin.
”Aurora Domea voisi verrata ohjelmapalveluun, kuten husky-ajeluun. Se on yhden yön elämys”, sanoo Torassiepin kohdepäällikkö Sanna Pietikäinen.
”Moni vieras asuu viikon mökissä, ja yksi yö domessa kruunaa loman.”
Aurora Dome -luksustelttojen lisäksi Torassiepistä löytyy muutama puiden väliin pingotettu tentsile eli teltan ja riippumaton välimuoto, ja talvisin Winter Village -lumihotelli. Vieraat voivat vuokrata kanootin tai fatbiken, ja vierailla historiallisella Torassiepin porotilalla.
Muutaman kilometrin päässä sijaitsee sisarhotelli Jeris, jossa on tarjolla mökkejä, domeja sekä Jerisjärven rannalla sijaitseva Arctic Sauna World. Saunamaailmassa voi löylytellä muun muassa parin kuutiometrin kiukaalla varustetussa savusaunassa sekä lasiseinäisessä maisemasaunassa.
Porotilan historiaa ja nykypäivää
Tiedätkö, miksi nutukkaiden eli poron säärinahoista ommeltujen jalkineiden pohja on tehty kahdesta palasta? Entä miksi hirvaiden kuohimista kutsutaan ”puremiseksi”?
Vierailu porotilalle on paljon muutakin kuin kesyjen sarvipäiden ruokkimista ja selfieiden näpsimistä. Torassiepin porotila on yksi Muonion vanhimpia matkailutiloja. Paikka toimi kestikievarina jo 1800-luvulla, ja majoitusperinnettä jatkaa vieressä sijaitseva Torassiepin mökkikylä. Historialliseen porotilaan pääsee tutustumaan päivittäisellä opastetulla kierroksella.
Runsaan tunnin kestävällä kierroksella opitaan hengästyttävän paljon porojen elämästä ja porotaloudesta. Aitauksessa porolauman keskellä seisova opas, parikymmentä vuotta porojen kanssa työskennellyt Tommi Taimi, saa vastailla kysymyksiin kaupallisesta jäkäläntuotannosta, sarvien kelomisesta ennen rykimäaikaa, poroerotuksista ja korvamerkintöjen tekemisestä, suurpetojen vaikutuksista porotalouteen, liikenneonnettomuuksista, porojen ravinnosta ja valjakkoporojen kouluttamisesta.
Poroaitauksesta matka jatkuu historiallisen kartanon navettaan, johon on kunnostettu pieni museo. Sen seinillä roikkuu poronhoitoon liittyviä esineitä: antiikkisia poromiesten työkaluja, perinteisiä lapinpukuja, kuivattuja kenkäheiniä ja kippurakärkisiä nutukkaita. Opas selittää, että nutukkaiden pohjat ommellaan kahdesta palasta, joiden karvat menevät eri suuntiin – näin jalkineista löytyy pitoa liukkaalla alustalla.
Kuohitseminen taas hoidettiin aikoinaan sananmukaisesti puremalla hirvaan siemenjohtimet poikki. Teuraaksi valitut hirvaat kuohitaan, sillä muutoin ne voivat menettää syksyllä jopa 20 prosenttia painostaan – rykimäaikaan kun ei ole aikaa syödä, vaan kaiken energian vievät paritteleminen ja toisten hirvaiden kanssa tappeleminen.
”Rykimäaika on kuin suomalainen juhannusjuhla, paitsi että kolmen päivän sijaan se kestää 30 päivää”, Tommi Taimi vitsailee.
Kuningasrapukeittoa ja revontulia
Ylläsjärven rannalle rakennetun boutique-hotelli Aurora Estaten perusti vuonna 2015 Heidi Seikkula yhdessä Master Chef -ohjelmasta uransa aloittaneen Sirly Ylläsjärven kanssa. Naiset olivat työskennelleet jo vuosia yhdessä ja erikseen monissa Ylläksen alueen ravintoloissa ja päättivät yhdistää vahvuutensa.
Päärakennuksessa on seitsemän huonetta ja 50-paikkainen ravintola. Piha-alueella on kaksi tilaussaunaa (toinen yli satavuotias savusauna), ulkoporeallas sekä huomion varastava valtava tiipii. Sen sisään mahtuu juhlimaan häitä tai firman kekkereitä jopa 50 vierasta.
Me syömme hotellin ravintolassa. Kuten odottaa sopii, pikkutarkan kauniisti asetelluissa annoksissa maistuu pohjoinen makumaailma. Pääraaka-aineet tulevat lähialueilta, mutta se on suhteellinen käsite valtavien etäisyyksien Lapissa.
Alkupalana tarjoillaan sokerisuolattua siikaa, jota seuraa Pohjois-Norjan kuningasravusta haudutettu taivaallisen kermainen keitto. Pääruoka on suussasulavan pehmeä porofilee, joka hieman yllättäen on peräisin 50 kilometrin päästä Ruotsin puolelta.
”Siellä laidunmaat ovat paremmassa kunnossa kuin Suomessa, joten eläimille riittää luonnollista ruokaa. Ruotsissa poro on oikeasti villi eikä rehuilla syötetty”, selittää Heidi Seikkula.
Päivän kala-annos vaihtuu sen mukaan, mitä tuoreena saadaan. Tarjolla on usein lähijärvien kuhaa ja siikaa, mutta välillä myös erikoisempia Norjan merikaloja kuten vaellusturskaa ja puna-ahventa.
Annosten kyytipoikana laseihin kaadetaan kestävästi tuotettuja luomu- ja biodynaamisia viinejä. Vaikutuksen tekee etenkin talon valkoviininä tarjottava ihastuttava Cháteau La Sauvageonne Grand Vin, jonka on tuottanut Etelä-Ranskassa Languedocin alueella Gérard Bertrand.
”Teemme joka vuosi vierailuja viinitiloille, sillä haluamme tuntea meillä tarjottavat viinit niin hyvin kuin mahdollista”, Heidi Seikkula kertoo.
Illallisen jälkeen Aurora Estate osoittautuu nimensä veroiseksi. Vaikka on vasta syyskuun puoliväli, vihertävät revontulet tanssivat hyvän tovin ympäri Ylläksen taivaita.
Olympiatulen jäljillä
Yhdeksän kilometrin mittainen Taivaskeron kierros on Tunturi-Lapin suosituin päivävaellus. Reitti alkaa Pallastunturin luontokeskuksen pihalta ja vie metsikön halki Pallastunturin puuttomiin maisemiin.
Soritettu polku on jyrkistä kohdista huolimatta helppoa käveltävää huippuharjanteelle saakka. Ennen Taivaskeron laelle nousemista kannattaa pitää evästauko, sillä huippu on rakkakivikon peittämä ja tuulinen. Taivaskerolta näkee kirkkaalla säällä kymmenien kilometrien päähän. Pohjoisessa, tunturijonon takana, on Hetta, josta alkaa Suomen suosituin vaellusreitti Hetta-Pallas.
Taivaskeron huipulla on myös historiallinen nähtävyys. Kivikasan päällä oleva muistolaatta kertoo, että täällä sytytettiin olympiatuli vuonna 1952.
Paluumatkan voi kulkea Pallaksen hiihtokeskuksen kautta kiemurtelevaa reittiä tai poiketa pienemmälle polulle, joka laskeutuu Vatikurun pohjalle. Siellä polku seuraa kristallinkirkkaana solisevaa puroa takaisin luontokeskukselle asti.
Maestron kotona
Kittilän lähellä, syrjässä valtatieltä, odottaa Lapin tunnetuimman taidemaalarin, Reidar Särestöniemen (1925–1981), museo. Museo on taiteilijan entisessä erämaakodissa, joka oli suosittu vierailukohde jo miehen elinaikana 1970-luvulla.
Jykevistä hirsistä rakennetun gallerian seinille ripustetut maalaukset leiskuvat ruskan ja revontulien värejä hurjalla vimmalla. Pääosassa on Lapin luonto, mutta tuntureilla seikkailevat ilvesten, porojen ja riekkojen lisäksi myös fantasiahahmot.
Museoon kuuluvat gallerian lisäksi Reidar Särestöniemen synnyinkodin pirtit ja aitat sekä komea ateljeerakennus, jossa maestro työskenteli, asui ja kestitsi vieraitaan.
Valjakkokoirien matkassa
Metsikön täyttää korviahuumaava meteli. Koiralauma ei ole pysyä nahoissaan, sillä isännän ilmestyminen näköpiiriin saattaa tarkoittaa unelmien täyttymystä: ehkä kohta päästään taas juoksemaan?
”Kesällä ja alkusyksystä valjakkokoirat saavat juosta omin päin metsäjuoksutarhoissa”, sanoo Levin Huskypuiston perustaja Reijo Jääskeläinen.
”Mönkijän kanssa aletaan treenata vasta lokakuussa, kun säät viilenevät. Joulukuussa koirat jaksavat työskennellä jo 40 kilometriä päivässä.”
Kun yhden aitauksen ovi avataan, neljä onnekasta koiraa ampaisee juoksutarhan halki kohti puiden välissä siintävän järven rantaa. Muut Huskypuiston asukkaat jäävät haukkuen odottamaan omaan vuoroaan.
Reijo Jääskeläinen on suomalaisen valjakkokoiratoiminnan grand old man. Hän innostui huskyjen kasvattamisesta jo 1970-luvulla, ja kilpaili aktiivisesti Keski-Euroopan Alppien koiravaljakkokisoissa koko 1990-luvun ajan itse jalostamillaan koirilla.
Yksi Jääskeläisen uran suurimmista seikkailuista toteutui vuonna 1981, kun hänet kutsuttiin auttamaan suomalaisretkikuntaa Grönlannin ylittämisessä. Jääskeläinen rakensi kaksi rekeä Suomessa ja hankki parikymmentä valjakkokoiraa paikan päällä Grönlannissa. Neljän hengen retkikunta taittoi matkaa lähes kuukauden ajan. Matkan varrelle mahtui niin hylkeiden syömistä kuin sohjoiseen merijäähän uppoamista.
”Ja kerran ajettiin sumussa kolme päivää. Välillä näkyvyys oli niin huono, että valjakosta näkyi vain kaksi viimeistä häntää. Mutta koirat osasivat suunnistaa perille.”
Muutaman kilometrin päässä Levin hiihtokeskuksesta sijaitseva Levin Huskypuisto on erinomainen vierailukohde koko perheelle. Talvisin tarhalla järjestetään rekiajeluita – tarhan 70 koirasta puolet työskentelee aktiivisesti valjakoissa – ja ympäri vuoden kolmena päivänä viikossa vierailijat pääsevät tunnin mittaiselle tutustumiskierrokselle.
Matkavinkit
Perille
Matka omalla autolla Etelä-Suomesta Länsi-Lapin tuntureille kestää kellon ympäri. Jos haluaa yöpyä matkan varrella, kannattaa viettää yö Torniossa. Hotelli Olof on kaupungin komein boutique-hotelli, josta löytyy myös fine dining -ravintola. Autojunalla pääsee Kolariin, josta on puolen tunnin ajomatka Ylläkselle ja tunnin matka Leville tai Muonioon. Kolarista pääsee Levin ja Ylläksen hiihtokeskuksiin myös bussilla. Oma auto paitsi helpottaa liikkumista, ja antaa valinnanvaraa majoituksen suhteen – kiinnostavimmat hotellit kun sijaitsevat hiukan syrjässä suosituimpien hiihtokeskusten hulinasta.
Majoitus ja ravintolat
Muonion seudun parhaat majapaikat ovat Harriniva Hotelsin omistamat Torassieppi ja Jeris. Molemmista löytyy mökkejä ja glamour camping -henkisiä maisemaikkunalla varustettuja ”igluja”. Torassiepissä voi myös kokeilla puunrunkoihin ripustetussa tentsile-teltassa nukkumista, Jeriksestä taas löytyy erinomainen Arctic Sauna World -saunamaailma. Tarjolla on myös fatbike- ja kanoottivuokrausta sekä muita aktiviteetteja.
Levin keskusta on alppikylämäinen turistihoukutin, jonne kannattaa poiketa vain ravintola Ämmilän erinomaiselle buffet-lounaalle. Levin paras yöpaikka odottaa Ounasjoen rannalla 7 kilometrin päässä. Taivaanvalkeat on tunnelmallinen hotelli, jonka vanhasta hirsirakennuksesta löytyy yhdeksän hotellihuoneen lisäksi ruhtinaalliset yleiset tilat saunoineen ja poreammeineen. Yöpymisen kruunaa loistava aamiainen.
Ylläksen hotelleista täydellinen valinta kulinaristille on Aurora Estate, joka valittiin Euroopan parhaaksi uudeksi boutique-hotelliksi vuonna 2018.
Edullisempaa – mutta silti tyylikästä – majoitusta Ylläksellä tarjoaa reppureissaajien perustama design-hostelli 7 Fells Hostel.
Kilpisjärvellä varma valinta yöpaikaksi on Saanan juurella sijaitseva Kilpisjärven Retkeilykeskus. Ravintolan pitsat ja burgerit maistuvat erityisen herkullisilta vaelluspäivän päätteeksi.
Vinkki! Ruskan tarkan ajankohdan selvität helposti Visit Finlandin ruskakartasta.
