Suomen viinihyllyihin saapuneet uudet rieslingroseet herättävät tunteita viinipiireissä. Riesling-fundamentalistit pitävät Pinot Noirin sotkemista Saksan kiiltokuvarypäleeseen pyhäinhäväistyksenä. Moni taas pitää uutta viinityyliä tervetulleena raikkaana tuulahduksena. Saksalainen Jochen Dreissigacker, yksi roseeriesling-viinijuoman tuottajista, taas näkee asiassa vain hyviä puolia.

”Pink Rieslingissä yhdistämme kuningasrypäleemme Rieslingin ja Pinot Noirin, jota voisi jopa kutsua punaiseksi Rieslingiksi. Ne sopivat toisilleen uskomattoman hyvin ja yhdistettynä luovat todella jännittäviä viinejä.”

Rieslingroseen tuottaminen Euroopassa pitää sisällään omat haasteensa, sillä perinteisesti roseeviiniä – poikkeuksena samppanja – ei ole täällä saanut, eikä saa, valmistaa punaisia ja vaaleita rypäleitä sekoittamalla. Siksi rieslingroseen tuottajia vaaditaan kertomaan etiketeissä, että viineihin on lisätty vettä. Tällä pienellä “silmänkääntötempulla” viini lakkaa paperilla olemasta viini – ja näin ollen poistuu EU:n viinilainsäädännön luisevien näppien ulottuvilta.

“Emme tietenkään oikeasti lisää vettä viiniimme. Se olisi vastoin kaikkia periaatteitamme. Maininta vedestä on kuitenkin ainoa tapa tehdä Riesling- ja Pinot Noir -lajikkeista sekoitettua viiniä Saksassa. Etiketissä mainittu vesi on tässä tapauksessa rypäleiden kuorille kerääntynyt aamukaste. Tai voi veden lisätä viiniin ihan vain käyttämällä vain mielikuvitustakin”, Jochen virnistää.

Euroopan tiukkojen viinilakien valossa rieslingrosee vaikuttaa jopa kiltin uhmakkaalta kulmakarvoja rapsuttavalta keskisormelta?

“En ehkä sanoisi ihan noin kuitenkaan”, Jochen naurahtaa ja jatkaa:

“Viinilainsäädännölle on omat ymmärrettävät syynsä laadun suojelemiseksi. Mielestäni aina pitäisi kuitenkin jättää tilaa uusille innovatiiviselle ideoille, koska uudet ajattelutavat auttavat kehittymään ja kasvamaan.”

Jochen itse kuuluu siihen nuoreen viinintekijäsukupolveen, joka on palannut Saksassa Riesling-lajikkeen pariin. Hän tekee laadukkaita viinejä sekä oman sukutilansa nimissä että kahden ystävänsä kanssa Deep Roots -brändin alla.

“On toki niitä, jotka ovat vastahakoisia muuttumaan, mutta itse haluan pysyä avoimena uusille asioille. Jos me nuoret emme uskalla kokeilla uutta, emme etene tai kehity mihinkään.”

Ennen kuin Jochen päästi rieslingroseensa markkinoille, hän maistatti sitä äidillään. Äiti ei tiennyt mitä lasissa on, mutta oli viinistä haltioissaan.

”Hän kehui roseen makua ja rakennetta. Paljastin vasta sitten, miten se on tehty. Vaikka vanhempani ovat viinintekijöinä ehkä konservatiivisempia kuin minä, hekin olivat uudesta viinistäni innoissaan. Saan kokeilla uutta myös perhetilallamme, kunhan laatu ei notkahda milliäkään totutusta”, Jochen hymyilee.