Reilu parikymmentä vuotta sitten itävaltalainen Grüner Veltliner -rypäle oli muotia, ja jopa niin suosittu, että sitä viljeltiin Uutta-Seelantia myöten. Pikkuhiljaa suosio kuitenkin hiipui ja muut rypäleet valtasivat tarhoilta palstatilaa.

Itävallassa lajikkeella pyyhkii kuitenkin edelleen mukavasti. Kaikista maan rypäleistä Grüner Veltlinerin osuus on kolmannes ja valkoisista lähes puolet. Grüneristä valmistettavien viinien kirjo on moninainen. Siitä tehdään niin kepeitä nuorena juotavia viinejä kuin tammessakin kypsyneitä viinejä, joista parhaimpia verrataan jopa Bourgognen huippuihin. Yhteistä kaikille grünereille on miellyttävässä tasapainossa oleva raikas hapokkuus. Hapokkuus ei kuitenkaan koskaan ole niin terävää tai karvasta kuin rieslingeissä. Yksi grünereitten parhaista puolista on niiden helppo yhdistettävyys hyvin erityyppisten ruokien kanssa.

Uuden sukupolven ottaessa valtaa Itävallan viinialueilla, on myös viinien luonne vähitellen muuttumassa. Tekijät haluavat korostaa rypäleen autenttisuutta, he käyttävät viinit luonnonhiivoilla, eivätkä peitä hedelmäistä luonnetta ylenmääräisellä tammella. Rypäleet myös poimitaan aiemmin, jolloin viineissä on enemmän hapokkuutta, raikkautta sekä matalampi alkoholipitoisuus ja ne ovat kaiken kaikkiaan tasapainoisempia.

Maista ainakin nämä