”Istuimme koko yön katolla pimeässä. Diesel haisi. Joka toinen minuutti kuulimme pamauksen, kun auto tai jokin muu veden kuljettama painava esine osui taloon jossain naapurustossa.”
Näin kuvaili Falstaff-lehden mukaan heinäkuun 14. päivän tunnelmia viininviljelijä Paul Schumacher. Schumacherin talo säilyi, mutta on nyt asuinkelvoton. Viinitaverna, tynnyrit ja koneet katosivat. Tarhoista säästyi vain viisi hehtaaria.
Vielä hurjempi tilanne oli Meyer-Näkelin viinitilalla. Tilaa johtavat sisarukset Maike ja Dörte Näkel olivat joen rannassa tilan kellarissa, kun vettä alkoi yhtäkkiä tulvia sisään. He yrittivät ensin pelastautua kellarin katolle, mutta se osoittautui mahdottomaksi ajatukseksi, koska tulvavesi rikkoi kellarin ison tankin ja siitä alkoi vuotaa kaasua. Kun happi alkoi loppua, ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin sukeltaa veteen ja uida kelluvia tynnyreitä väistellen ikkunan luokse ja potkia se rikki. Vesi huuhtoi heidät ulos ja virran vietäväksi. Onnekseen he saivat kiinni isoisoisänsä aikanaan istuttamasta puusta. Sen oksilta heidät pelastettiin seitsemän tuntia myöhemmin.
Tulva vei sisaruksilta lähes kaiken: viinikellarin, vanhojen vuosikertojen varaston ja toimiston. Tynnyrit, tankit ja puristin löytyivät tuhoutuneena kilometrien päästä. Vain tarhat ovat suunnilleen kunnossa.
Kuvat ja videot alueelta ovat dramaattisia ja kokonaistuhot valtavat. Ahrin alueella kuoli lähes 150 ihmistä ja toistakymmentä on edelleen kateissa. Alueen yli 50 tilasta vain 4 säilyi ilman vahinkoja, lähes 20 tuhoutui kokonaan. Kodittomia on runsaasti eikä kaikista tuhoista ole edelleenkään mitään käsitystä. Jätettä on kasoittain kaikkialla.
Miten eteenpäin? Apua on onneksi saatu paljon, mutta tarve on pitkäaikainen. Paikalliset tulvalta säästyneet asukkaat ovat antaneet ensikäden apua: ruokaa marketista, yösijaa hotellista, suihkutilaa koulussa, vaatteita naapureilta. Vapaaehtoiset siivoavat ja raivaavat. Armeija ja pelastuslaitos ovat auttaneet raivauksessa ja koordinoivat avustuksia.
Viinialan kollegat ympäri Saksan ja Euroopan ovat tarjonneet koneita ja laitteita sekä työvoimaa niin siivoamiseen kuin tarhatöihin. VDP on järjestänyt helikopterin ruiskuttamaan tarhoja, jottei lehtihome tuhoaisi satoa. Luomusertifikaatti saattaa mennä, mutta se lienee pieni murhe. Solidaarisuus on ollut vaikuttavaa.
Myös viinimyynti on saatu käyntiin. Myynnissä on tulvaviinejä, joita on saatu pelastettua tulvan seasta. Ahrweinshopin kuuden viinin paketissa on satunnainen valikoima alueen viinejä. Etiketit ovat kastuneita, mutta viinit juotavia. Jo loppuunmyyty Flutwein-projekti teki viineistä harvinaisuuksia myymällä numeroituja pulloja ja tyhjiä tynnyreitä. Lähialueiden viinintuottajat ovat lahjoittaneet viiniä tulvassa kärsineiden viinitalojen hyväksi. Teemalla SolidAHRität myydään kuuden pullon viinilaatikoita sekä myös SolidAHRität -paitoja.
Vaikka apua on runsaasti, murheita ja työtä on myös paljon. Tarhoille on saatu apua sadonkorjuuseen, mutta missä ja millä välineillä tehdä viiniä? Joillekin on tarjottu tilaa Moselin tuottajien kellareista, mutta tuskin kaikki sinne mahtuvat.
Ja mitä tehdä jatkossa? Voiko taloja ja viinin valmistamoja ylipäätään rakentaa uudelleen? Ja jos voi, niin miten tulevaisuuden tulvat huomioidaan? Tuhansia taloja on kastunut kokonaan ja osa jopa huuhtoutunut täysin veden mukana. Monet kaupat, ravintolat ja muut liikkeet on tuhoutuneet. Teitä on sortunut ja Ahrin kaikki sillat ovat poikki. Joihinkin kyliin ei pääse kuin viinitarhojen kautta. Junanrataa on sortunut satoja kilometrejä. Pelkän infrastruktuurin rakentaminen kestää vuosia. Kannattaako yhtä tai kahta rakennusta korjata, jos koko muu seutu jää rakentamatta?
Pahin tilanne on niillä, joilla ei ole vakuutusta – ja monella ei ole. Harva osasi kuvitella, että tulva koskaan nousisi kahdeksaan metriin. Kolmen metrin tulviin oli kyllä totuttu. Saksan valtio on luvannut alkuun 400 miljoonaa euroa jälleenrakennusrahaa. Lisäksi on puhuttu miljardien infrastruktuurin rakentamisprojektista.
Mutta miten tällainen tulva edes oli mahdollinen? Biologi Wolfgang Büchsin mukaan (New York Times, 6.8.2021) ihminen on syyllinen muutenkin kuin ilmaston tuhoajana. Ahrin rinteille istutetut kuuset sitovat vähemmän maata kuin alueen alkuperäiset koivut ja tammet. Lisäksi osa kuusista on kuollut lämpimien säiden tuomien tuholaisten ansiosta. Siksi ne eivät ime vettä. Viinitarhatkin on istutettu alhaalta ylös tarjoten vedelle suoran väylän jokeen. Myös tiet ja talot estävät vettä imeytymästä.
Valitettavasti ei ole mitään syytä kuvitella, ettei Suomessa voisi käydä samoin. Läheltä piti jo. Gävlessä Tukholman pohjoispuolella satoi elokuun 17. ja 18. välisenä yönä saman verran kuin Saksassa, noin 160 mm alle vuorokaudessa. Ei sielläkään uskottu, että katastrofi voisi sattua omalla takapihalla. Ehkä kannattaisi uskoa, myös Suomessa. Ja ottaa ilmastonmuutos tosissaan. Viimeistään nyt.
Tukea Ahrin viinialueelle:
Viinipaketteja myynnissä täällä ja täällä.
Ahrin tuottajien nettikaupat.
Winzergenosseschaft Mayschoss.
