Champagnen tunnetuin – ja mielipiteitä jakavin – viljelijätuottaja Anselme Selosse on luovuttanut Jacques Selossen tilan vetovastuun pojalleen.
”Sadonkorjuu 2018 oli viimeinen, josta isä vastasi”, Guillaume vahvistaa.
Vaikka Selossea vuodesta 1974 luotsannut Anselme jää eläkkeelle, työteliäs visionääri tuskin eläköityy täysin. Muutoskaan ei ole tapahtunut hetkessä, vaan isä ja poika ovat tehneet töitä rinnan vuodesta 2011. Siinä ohessa Guillaume on luonut oman Guillaume S. -samppanjabrändinsä.
”Tein ensimmäisen samppanjani 20-vuotiaana, syksyn 2009 sadosta. Olin saanut isoäidiltä 18-vuotislahjaksi Au Dessus du Gros Mont -nimisen palstan Cramant’n kylästä. Sen Chardonnay-rypäleistä syntyi 650 pulloa viiniä, isän valvovan silmän alla.”
Nuo pullotteet sekä Guillaume S. Au Dessus du Gros Mont 2010 ovat aikaa sitten kadonneet Selosse-intoilijoiden kellareihin – kovaan hintaan, kuten talon viineille on tyypillistä.
Toisen Guillaume S. -samppanjan rypäleet tulevat 140 kilometriä etelämpää, Ville-sur-Arcen kylästä, Côte-des-Barin alueelta.
”Idea Largillier-samppanjastani syntyi erään baari-illan aikana. Largillier-tarhan omistaja, ystäväni Jérôme Coessens pohti, mihin myisi osan Pinot Noir -rypäleistään. Illan päätteeksi sanoin ostavani ne”, Guillaume nauraa ja jatkaa:
”Jérôme on loistava viinintekijä ja Largillier todella spesiaali tarha. Ihmekös tuo, että minunkin Largillieristani tuli hiton hyvää!”
Sen tuotantomäärä on suurempi, 3 500 pullon hujakoilla. Kun Guillaumelta kysyy, mitä oman brändin alla tapahtuu seuraavaksi, hän vastaa ranskaksi ”on se voit – katsellaan” ja hymyilee arvoituksellisesti.
Sukupolvenvaihdos näkyy viinityyleissä
Selossen saaga jatkuu muutoin pitkälti ennallaan.
”Moni viljelijä täällä Champagnessa on halunnut tehdä korostetusti pesäeroa vanhempiensa toimintatapoihin – ja syystäkin, jos edeltävä sukupolvi on käyttänyt runsaasti torjunta-aineita tarhoilla ja manipuloinut viinejä kellarissa. Minulla ei ole tarvetta muuttaa linjaamme, sillä isän syvällinen suhde kasveihin ja maaperään tuntuu upeasti viineissämme.”
Toinen Selossen samppanjoiden ilmaisuvoiman, syvyyden ja konsentraation salaisuus on siinä, että rypäleet kerätään selvästi myöhemmin kuin monilla Champagnen tiloilla.
”Esimerkiksi 2018 oli mykistävän hyvä mutta niin kuuma vuosi, että rypäleiden hapokkuus alkoi laskea nopeasti. Moni kiirehtikin keruuta. Isä katseli kypsymistä tyynesti ja toppuutteli hötkyilijöitä.”
Vaikka Guillaume ei koe tarvetta muuttaa Anselmen luomaa portfoliota, hän toteaa, ettei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo.
”Roseesamppanjassamme on vain muutama prosentti Francis Eglyn punaviiniä, mutta se on tärkeä osa makukokonaisuutta. Jos Egly-Ouriet’n samppanjatila ei jostain syystä enää tekisi punaviiniä, se olisi todennäköisesti Selosse Rosén tarun loppu.”
Roseeta, kuten muitakin Selossen samppanjoita, leimaa tammi ja intensiivisen viinillinen olemus. Talon kriitikot moittivat niitä reippaasta oksidatiivisuudesta. Selosse-fanit taas rakastavat tammikypsytyksen tuomaa runsasta suutuntumaa.
”Ostan tynnyreitä useammilta tekijöiltä, koska eri tarhojen perusviinitykkäävät erilaisista tynnyreistä. Tammen tehtävä on silti vain korostaa kunkin tarhan terroiria”, Guillaume sanoo.
Avizessa sijaitsevan Les Chantereines -tarhan vin clair satovuodelta 2018 on jo tynnyrivaiheessain nautinnollista, että sitä joisi sellaisenaan. Uljaan ekspressiivinen ja häkellyttävän harmoninen maku juontuu Guillaumen mukaan siitä, että ”rypälemateriaalin ja tynnyrin yhteispeli onnistui täydellisesti.”
Les Chantereines’tä tehdään 600 pulloa vuosittain. Se on yksi Selossen kolmesta Chardonnay-pohjaisesta yhden tarhan samppanjasta (Lieux-Dits). Toinen yhtä harvinainen blanc de blancs on Cramant’n palstasamppanja Chemin de Chalons. Le Mesnil-sur-Ogerin kylästä tulevaa Les Carellesia tuotetaan jo hitusen enemmän, 3 000 pulloa.
Lieux-Dits-sarjaan kuuluu myös kolme blanc de noirsia: Le Bout du Clos, La Côte Faron ja Sous Le Mont. Näiden – ja Initial-, V.O.- ja Substance-samppanjan sekä makean Exquisen – valmistusta Guillaume jatkaa isänsä jalanjäljissä. Hän vinkkaa:
”Samppanjamme kannattaa avata hengittämään hyvissä ajoin ja tarjota 16–17-asteisina, jotta niiden ekspressiivisyys ja suolaisuus pääsee täyteen kukkaansa.”
Selosse Millésime sen sijaan on muuttunut Guillaumen käsissä. Ensimmäinen hänen pullottamansa vuosikertasamppanja, 2007, ei ole enää sekoitus kahta Avize-palstaa (Les Chantereines ja Les Maladries du Midi), kuten Selossella on ollut vuodesta 1975.
”Kahden ennalta päätetyn Chardonnay-palstan sijaan maistoin eri kylien mehut sokkona ja katsoin, mistä parhaat tulivat. Mukana on Pinot Noiria.”
Muutamat Selosse-puristit ovat inahtaneet Guillaumen päätöksestä. Maistettaessa Millésime 2007 tuntuu kuitenkin hyvin tyypilliseltä vuosikertaselosselta.
Toinen iso muutos on ollut kellarin puisen Coquard-puristimen vaihtuminen automaattiseen.
”Uuden puristimen myötä oksidaatio, josta meidät tunnetaan, tuntuu vähemmän ja viineissä korostuu puhtaus. Moderni puristin säästää resurssejakin, kun työhön riittää yksi ihminen vähemmän.”
Kokeiluja ja klassikoita
Tällä hetkellä Selosse tuottaa 12 samppanjaa, ja Guillaumen mielestä määrä riittää. Välillä on tehty kokeiluja, kuten yhden tynnyrin verran saignée-roseeta tai coteaux rouge -punaviiniä Lubie-nimellä.
”Ja kukaties vaikka innostuisin tekemään kuplattoman version Substancesta”, spekuloi Guillaume.
Substance on samppanjaksi erikoisuus, sillä se on pullotettu pelkästään Anselmen vuonna 1986 perustamasta solerasta eli elävästä viinireservistä, jossa uusimman satovuoden perusviinit sekoittuvat kerroksittain vanhempiin. Näin siinä maistuu Avize jo neljältä vuosikymmeneltä.
Terroirin, kemikaalittomienrhojen ja alhaisten satomäärien nimiin vannovan Anselme Selossen työtavoilla ja näkemyksillä on ollut valtava merkitys viljelijäsamppanjoiden esiinmarssille.
”Isä kokeili aikoinaan luomu- ja biodynaamista viljelyä, mutta huomasi työskentelevänsä mieluiten omaan rytmiinsä auringon ja kuun kanssa, kunkin tarhan yksilöllisten tarpeiden pohjalta. Minä jatkan samaa. Kukin terroir saa maistua samppanjoissamme. Siksi niiden sokerilisäys on minimaalinen.”
Entä sitten tammen määrä: vaikuttaako tupakointi siihen, miten herkästi tammen maistaa viinistä?
”Isä on tupakkamiehiä ja sanoo, että nenällä maistaminen on tärkeämpää kuin haistaminen”, naurahtaa Guillaume. Ja sytyttää tupakan.
