Aino Seppo, 60, on näyttelijä, joka on työskennellyt vuosia Helsingin Kaupunginteatterissa sekä lukuisissa elokuva- ja televisiorooleissa. Syksyllä hänet nähdään Kaupunginteatterissa Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmän lisäksi Hinta-näytelmässä sekä Kahvilla kirjailijan kanssa -illoissa.

Olet mukana 12.9. ensi-iltansa saaneessa Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmässä. Mistä se kertoo?

Ennen kaikkea ystävyydestä ja vanhenemisesta. Neljä luonteeltaan erilaista, taideharrastuksen kautta ystävystynyttä naista matkustaa yhdessä Portugaliin ja alkaa kuohuviinin nosteessa haaveilla omasta boheemista vanhainkodista. Näytelmässä käsitellään vanhenemiseen liittyviä pelkoja ja ystävien tärkeyttä. 

Onko etelässä vietettävät eläkepäivät myös oma haaveesi?

En ole hirveästi miettinyt vielä omaa eläkettä. Teatterielämä on hektistä, olemme töissä kuutena päivänä viikossa, joten suurin osa ystävyyssuhteista on myös teatterilla. On vaikea ajatella, ettei sitä yhteisöä enää olisi ympärillä. Mutta toki eläkepäivissä kiehtoo ajatus aikatauluttomuudesta. En tosin ehkä osaisi muuttaa kokonaan pois Suomesta, koska täällä ovat lapset ja lapsenlapset, mutta voisin viettää talvella pidemmän ajan jossain lämpimässä.

Minne suuntaat itse mieluiten matkalle?

Talvisin lähdemme puolisoni Esko Salmisen kanssa aina jonnekin lämpimään. Koska talvikausi on teatterilla kiireinen, haluamme lyhyen talvilomamme olevan ennen kaikkea rentouttava. Emme suuntaa kaukokohteisiin, vaan useimmiten Kanariansaarille. Siellä voi vain levätä, lukea sekä syödä ja juoda hyvin. Toki välillä on ihanaa käydä kulttuurimatkoilla esimerkiksi Berliinissä, Lontoossa tai Pietarissa.

Mikä on oma lempijuomasi?

Kuohuviini ja samppanja ehdottomasti. Kaikki ystävänikin tietävät sen. Kesällä nautin kuitenkin saaristomökillämme mieluiten kuivaa ranskalaista roseeta. Ravintolassa syödessäni valitsen mielelläni sommelierin viiniehdotuksen. On huikea elämys, kun joku on valinnut täydellisen viinin ruoalle.

Millaiseen ravintolaan mieluiten menet?

Pidän klassisen tyylin ravintoloista. Yksi suosikeistani on Vinkkeli Helsingissä. Asuimme aiemmin lähellä ja pistäydyimme siellä usein. Kerran halusin sinne näytöksen jälkeen kuohuviinille. Esko ihmetteli, miksen juo kuohuvaa kotona. Mutta eihän se ole sama asia! Jäin sitten yksin lasilliselle. Hetken kuluttua Esko soitti, että keittiömme katto oli juuri romahtanut yläkerran remontin takia. Mikä onni, että päätin sillä kertaa jäädä kuohuvalle ravintolaan!

3 x ruokamuisto:

Lanzarote. Ajoimme kerran todella tuulisena päivänä Lanzarotella aivan saaren päähän. Aavikkomaisen maiseman keskellä oli pieni ravintola, jossa tarjoiltiin emalivadillinen simpukoita leivän, juuston ja talon viinin kera. Taivaallista!

Senegal. Oli sadekausi ja ilman lämpötila yli 44 astetta. Olimme kiertäneet koko päivän autolla eri paikkoja ja hiki virtasi. Perillä meille tarjottiin kylmää olutta sekä juustolla ja suolakurkuilla täytettyjä patonkeja. Kaikessa yksinkertaisuudessaan yhdistelmä oli täydellinen. Eskon eno sanoi aina, että paras mauste on nälkä. Pitää paikkansa.

Helsinki. Söin elämäni parhaan maksa-aterian käydessäni ensi kertaa Vinkkelissä. Se annos teki lähtemättömän vaikutuksen.