Novaran kaupungissa Italiassa järjestettävä Taste Alto Piemonte -tapahtuma tuo yhteen alueen viinintekijät ja viininharrastajat. Kävimme paikan päällä tutustumassa.
Jo heti ensimmäinen maistamani viini herättää talviunesta: mitähän tämä mahtaa olla? Lasissa välkkyy rubiininpunainen, hapanmansikan aromeja tulviva punaviini. Minulle tuntemattoman Guido Platinettin terästankkikypsytetty, harvinaisesta Vespolina-lajikkeesta tehty viini hurmaa notkeudellaan, suunmyötäisyydellään ja maukkaalla hedelmällään. Glouglou-viini parhaasta päästä!
Taste Alto Piemonte onkin ensimmäinen tapahtuma, jossa voi tutustua Ylä-Piemonten kaikkien DOCG- ja DOC-alueiden viineihin yhdellä kertaa. Alueen consorzion järjestämä tapahtuma keräsi jo vuosi sitten Novaran keskiaikaiseen linnaan koko joukon viinialan ammattilaisia sekä viininystäviä kaupungista ja kauempaa.
Taste Alto Piemonte järjestetään Novaran linnassa.
Tänä vuonna osallistujamäärä kasvoi reippaasti. Itsekin päätin lähteä matkaan heti, kun kuulin tapahtumasta – olinhan piipahtanut joulukuussa Ghemmessä maistamassa kymmeniä Alto Piemonten viinejä ja ihastunut kertaheitolla niihin.
Nervin ja Novaran hurmaa
Ennen varsinaisen tapahtuman alkua on aikaa, joten vierailen Gattinaran DOCG-alueen vanhimmalla viinintuottajalla, amfiteatterimaisista tarhoistaan ja upeasti ikääntyvistä nebbiolo-viineistään tunnetun Nervin tilalla. Monte Rosa -vuoren juurella sijaitsevan viinitilan silkkisen hienostuneet punaviinit vahvistavat Gattinaran viinien ikääntymispotentiaalin. Etenkin vuosikerta 1964 on yhä ällistyttävässä kunnossa.
Mieleen jää myös Nervin Nebbiolo -kuohuviini, johon ei ole lisätty lainkaan sokeria. Haastava yhtälö – onhan Nebbiolo maailman tanniinisimpia rypälelajikkeita – toimii lasissa erinomaisesti.
Körötellessämme takaisin Gattinaran kaupunkiin törmäämme ilta-auringossa kylpevällä jyrkällä tarhalla vanhaan mieheen. Yli 50 vuotta viiniä tehnyt Mauro Franchino on Gattinaran alueen pioneereja. Hänet tunnetaan maanläheisistä, hienostuneen hapokkaista ja raikkaista punaviineistään, joiden tuoksusta löytyy aimo annos kukkeutta.
Nervin viinitila on tunnettu hienosti ikääntyvistä Nebbiolo-viineistään.
Illaksi palaamme Novaraan. Vaikka olen matkannut ympäri saapasmaata vuodesta 1997, Novara on uusi tuttavuus. 100 000 asukkaan kaupungin historiallisen keskustan tunnelma imaisee mukaansa. Kahvilat ja baarit pursuavat väkeä, musiikki raikaa ja arkkitehtuuri ihastuttaa. Taste Alto Piemonte on selvästi sähköistänyt tunnelman. Kadulla korva tavoittaa useampia kieliä.
Voiko sadasta nebbiolosta selvitä hengissä?
Kysymys pyörii mielessäni, kun istuudumme aamutuimaan Castello di Novaran yläkerran saliin. Listalla on viitisenkymmentä viiniä ja aikaa rajallisesti. Saliin laskeutuukin heti syvä hiljaisuus. Tähänastisen elämäni tiukin maistelu-urakka alkaa.
Huomaan ilokseni, että alueiden väliset erot alkavat hahmottua selkeämmin. Esimerkiksi Ghemmen viinit tunnistaa keskimaussa häivähtävästä minttumaisesta tai eukalyptusmaisesta viileydestä, joka tekee näistä jylhistä punaviineistä viehättävän raikkaita. Kiintymykseni Rovellottin ja Torraccia del Piantavignan viineihin syvenee.
Colline Novaresin ja Bocan alueiden helmeksi nousee hienostuneiden tanniinien ja tammenkäytön taituri Vallana. Myös edelliseltä Alto Piemonte -käynniltäni tuttu bocalainen Podere ai Valloni saa taas suun hymyyn: näitä Anna Sertorion perheen viinejä on saatava lisää!
Iltapäivä jatkuu vanhempien Ylä-Piemonten vuosikertojen parissa. Tasting on todella mielenkiintoinen, mutta korkkivikoja ilmenee harmittavan paljon. Olen herkistynyt viime vuosina trikloorianisoli-yhdisteelle (TCA) ja havaitsen sen aina jo tuoksusta. Onneksi suosikkiviinini tastingissa – Antoniotti Bramaterra 2007, Nervi Molsino 2006, Rovellotti Ghemme Chioso dei Pomi 2001, Guido Platinetti Ghemme Ronco al Maso 1997 ja Vallana Boca 1996 – ovat kunnossa.
Kun joskus neljän jälkeen purkaudumme yleisön sekaan tapaamaan maistamiemme viinien tekijöitä, väkeä on jo ryysikseen asti. Tunnelma on välitön ja tila sisältä niin modernisoitu, että melkein unohtaa olevansa keskiaikaisessa linnassa. Viinejä on takana jo 70, mutta ständeillä maistamme lisää, kukin omaan tahtiimme.
Edellä mainittujen tuottajien ohella mieleen jäävät Luca Caligarisin rouheat punaviinit, Pietro Cassinan perinteisellä menetelmällä tehty kuohuviini sekä Fabio Zambolinin eteerinen Coste della Sesia Nebbiolo orvokin, mesimarjan, kandeeratun appelsiininkuoren ja hennon teemäisine aromeineen. Myös Antoniolon jyhkeät ja tiukan hapokkaat viinit viehättävät, mutta ne tarvitsevat selkeästi aikaa.
Illan mittaan maisteltujen viinien määrä kohoaa reippaasti yli sadan. Vaikka noin mittavan Nebbiolo-rypäleen dominoivan setin maistaminen tuntuu mahdottomalta urakalta, suu jaksaa ihmeen hyvin maaliin asti. Alto Piemonten punaisissa helmissä on voimaa ja karaktääriä, mutta raikas hapokkuus ja sutjakat tanniinit tekevät sen, etteivät posket huuda hoosiannaa massiivisenkaan päiväurakan jälkeen.
Hulluna Bramaterraan
Seuraavana päivänä jalkaudumme viinitarhoille kahtena ryhmänä. Ilahdun huomatessani, että ryhmäni ohjelmaan kuuluu Gattinaran ohella DOC Bramaterra. Olen ihastunut alueen viineihin vasta hiljattain – pitkälti La Palazzinan hienojen punaviinien ansiosta.
Bramaterran kohtalo oli vuosikymmeniä ankea. Ylä-Piemonten loiston päivien hälvettyä seutu miltei autioitui, kun ihmiset kaikkosivat kaupunkeihin leveämmän leivän perässä.
Nyt alueella viriää hyvä boogie. Moni nuori on palannut kotikonnuilleen tekemään viiniä ja hoitamaan vanhoja, usein metsien kätköissä sijaitsevia viinitarhoja. Tarhoja ei löydä sattumalta ohi ajaessa – niiden sijainti pitää tietää.
Noin 40 hehtaaria käsittävän Bramaterran maisemat vaihtelevat häkellyttävästi. Käymme kolmella viinitarhalla, jotka eroavat maaperältään, kasvillisuudeltaan ja maisemiltaan toisistaan täysin. Kuopsutamme ja tuoksutamme maata samalla kun jututamme tarhoilla tapaamiamme viljelijöitä. Näemme myös perinteistä ja erittäin työlästä maggiorina-sidontamenetelmää, jossa köynnökset leikataan ja sidotaan kasvamaan ringissä.
Kiertoajelun päätteeksi kokoonnumme kodikkaaseen pikkuosteriaan aperitiiville. ”Apero” bramaterralaisittain sisältää juustoja, piirakoita, kahta eri lihaa sekä yhdeksää eri punaviiniä. Upean floraalinen La Palazzina Bramaterra 2011 on niin kerroksellinen ja moniulotteinen viini, että silmäkulmassa kimaltaa.
Mukaan ensi vuonna?
Viimeisenä päivänä kuljemme ristiin rastiin Colline Novaresin DOC-aluetta ja maistamme isohkon setin alueen viinejä Enrico Crolan huippumodernilla viinitilalla. On roseeta, 100-prosenttista Uva Raraa ja Croatinaa, sekä mielenkiintoisia Barbera-viinejä (Barberahan on paljon tunnetumpi Piemonten eteläosista kuin täältä).
Enrico Crolan huippumoderni viinitila.
Kaiken kaikkiaan Taste Alto Piemontesta jää olo, että ensi vuonna uudestaan. Muutama jo viime vuonna mukana ollut kollega totesi, että tänä vuonna viinien yleinen taso oli selvästi edellisvuotta kovempi. Se lupaa hyvää Ylä-Piemonten tulevaisuutta ajatellen.
Ainoastaan korkkivikojen esiintymistiheys hieman arveluttaa. Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että pääosa niistä osui vanhempien vuosikertojen tastingiin. Sittemmin viininvalmistus Alto Piemontessa on kehittynyt niin paljon, että korkkiviat ovat – toivottavasti – eilispäivää.
Mikäli luonteikkaat viinit, hyvät tanniinit ja upeat maisemat elähdyttävät mieltäsi, suosittelen lämpimästi Taste Alto Piemonte -tapahtumaa. Novaran keskiaikaisessa linnassa saa hyvän läpileikkauksen tämän omaleimaisen alueen viineistä, ja eläväinen kaupunki on oiva tukikohta pidemmillekin päiväretkille.
Taste Alto Piemonte järjestettiin 24.–26.3.2018. Messuilla oli mukana noin 50 paikallista viininviljelijää.
