Kolumni. Alkoholipolitiikka tuntuu menevän vain hullummaksi, kirjoittaa Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.
Lapsuuden mökkikesinä 70-luvulla ostosreissut kauppa-autolle olivat päivän kohokohta. Tiistaisin ja perjantaisin kävi SOK, keskiviikkoisin ja lauantaisin K-kauppa. Jäätelöä sai molemmista. Ja kaljaa. Isä olisi ostanut kossun ja konjakin, jos Alkolla olisi ollut omansa.
Alkoholilain ”uudistuksen” myötä isän 50-vuotinen toive toteutuu. Alko ajattelee lopettavansa kannattamattomat myymälät ja panevansa ihmiset odottamaan viinakauppa-autoa räntäsateessa Viitasaaren ABC:lle ja Tuupovaaran K-marketin parkkipaikalle.
Nettikaupasta Alkossa on kuultu ja semmoinen juuri perustettukin. Sinne voi rekisteröityä ostajaksi, tilata ja maksaa tuotteet, jotka sitten voi neljän työpäivän kuluttua noutaa lähimmästä myymälästä. Laki ei kuulemma salli kotiin toimitusta.
Lakia ollaan uudistamassa. Alko kuitenkin lobbaa kauppa-autoa eikä nettikaupan kotiintoimitusta. Mitä ihmeen järkeä on ajella kauppa-autolla ympäri Impivaaraa kun lähes kaikilla on nettiyhteys, jolla voi tilata juomat kotiin? Kaiken lisäksi posti, jolla myös on ankeaa, voisi netota kuskaamalla ihmisten juomat perille. Kotiintoimitus muun postin ohella olisi myös ekoteko verrattuna pörisevään kauppa-autoon.
Alkoholipolitiikka on ollut absurdia jo pitkään. Ja hullummaksi vaan menee. Omaa värittynyttä agendaansa ajavat virkamiehet kuppaavat valmistelussa, vastustavat kansan tahtoa ja jopa poliitikkojen hieromaa laihaa sopua.
Suomessa on ennenkin osattu työntää pää syvälle pensaaseen ja syyttää sitten alkoholia umpikujasta. EU:hun liityttäessä Suomi sai seitsemän vuoden siirtymäajan integroidakseen alkoholihinnoittelun. Mitään ei tapahtunut ennen kuin Viro liittyi EU:hun. Veroja oli lopulta pakko laskea, ja sitä nyt muistellaan kauhulla.
Sama pätee kaikkeen muuhun politiikkaan. Mitään uudistusta ei uskalleta suunnitella ja toteuttaa systemaattisesti. Aina joku änkyrä panee hanttiin tai uhkaa lakolla. Elämä kulkee paniikista toiseen. Onneksi voi suuttua toimittajille. Ja käydä sitten maakunnan syrjäkylällä kauppa–autossa ottamassa tuikun murheeseen.
