Portugalin persoonallisessa pääkaupungissa tahti hidastuu. Aistit herkistyvät fadomusiikille, satojen vuosien takaiselle arkkitehtuurille ja viineille.

Herkkuja Ribeiran kauppahallissa

Hugo Gouveia asettelee osterin seuraksi lohkon sitruunaa.

”Osterit tulevat Algarvesta, Formosan jokisuistosta”, hän kertoo. Gouveia on Sea Me -kojun tiskin takana. Ostereiden lisäksi tarjolla on esimerkiksi portugalilaista kalakeittoa sekä kampasimpukoita mangotartarin kera.

Sea Me on yksi Ribeiran kauppahallin vilkkaimmista kojuista. Kahden euron osterit käyvät kaupaksi. Perinteikäs kauppahalli Mercado da Ribeira on saanut äskettäin uuden ilmeen. Liha- ja kasvistiskien sijaan siellä on nyt ruokakojuja. Niistä saa niin gourmetpurilaisia kuin paikallisten huippukokkien annoksia. Katonrajassa roikkuvat suolatut, ilmakuivatut kinkut.

Kauppahalli on erinomainen paikka erityisesti petiscojen, portugalilaisten alkupalojen ja pikkuruokien, maisteluun.

Halliuudistuksen takana on Lissabonin Time Out -lehti. ”Kokemus on ollut erittäin mielenkiintoinen”, Gouveia myhäilee.

Samaa mieltä on Manteigaria Silvan José Branco Júnior. Silvan voipuoti avattiin jo vuonna 1890, ja alkuperäinen liike toimii edelleen Rossiolla.

Hyväntuulinen João Jesus (kuvassa) esittelee kojun laajaa juustovalikoimaa. Hänen oma suosikkinsa on tyrmäävän voimakas, oranssikuorinen lampaanjuusto. Juustot syödään broan eli maissileivän kanssa. Voivalikoimaan kuuluvat vuohen-, lehmän- ja lampaanmaidoista valmistetut voit.

Muita perinteisiä petiscoja ovat erilaiset friteeratut herkut, kuten turskapallerot (pasteis de bacalhau) ja katkaraputäytteiset pikkupasteijat (rissóis). Niitä valmistaa kauppahallin Croqueteria. Pikkunälän taltuttaa prego, valkosipulin kanssa paistettu naudanleike leivän välissä. Makuelämyksen täydentävät sinappi ja kylmä olut.

Viinibaarikin hallissa on. Baarinpitäjä Odete Cascais kirjoittaa vapaa-aikanaan viineistä Time Out -lehteen. Eri alueilta tulevien valko- ja punaviinien lisäksi myynnissä on esimerkiksi São João -kuohuviiniä ja moscatelia.

Myyjä Hugo Saioten oma suosikki on Alvarinho Contacto, Douron seudun vihreä valkoviini. Lasillinen Alvarinhoa maksaa neljä euroa, kuohuviini kolme ja talon viini Prova da Régua kaksi ja puoli.

Mercado da Ribeira, Av. 24 de Julho 50.

Kaupungin paras kirppis

”Kaikki yhden euron! Valitse mitä haluat!” Maahan lakanalle on aseteltu kahvikuppeja, muovieläimiä, viinilaseja ja parittomia korvakoruja. Feira da Ladra -kirpputori käynnistyy varhain lauantaiaamuna. Valtavalla alueella myydään astioita, portugalilaista keramiikkaa, kirjoja, vinyylilevyjä, vaatteita, vanhoja valokuvia, afrikkalaisia patsaita, koruja ja antiikkihuonekaluja. Feira da Ladralta voi hankkia myös portugalilaista kansanmusiikkia kasetilla. Tai esimerkiksi vain vähän käytetyn hajuveden.

Aikaa kirppiksellä vaelteluun ja hinnoista neuvotteluun kannattaa varata runsaasti. Alueella on myös muutama kuppila, jos tulee tarve tauolle. Myyjät tuskin poistuvat myyntipaikoiltaan: lounas tuodaan kotoa ja nautitaan retkituolissa istuen kollegoiden kanssa jutellen. Joku on tuonut koiransakin seuraksi.

Kun aurinko laskee, tavarat pakataan pakettiautoihin tai reppuihin. Alue muuttuu parkkipaikaksi – kunnes myyjät palaavat paikalle taas tiistaina. Feira da Ladralla on pitkät perinteet. Campo de Santa Claralla se on järjestetty 1800-luvulta asti.

Feira da Ladra, Campo de Santa Clara.

Luostari vie löytöretkien aikaan

Hieronymuksen luostarin (Mosteiro dos Jerónimos) holvikäytävän laidalla lojuu jättimäinen pölyhuiska. Sille on tarvetta, sillä 1500-luvulla rakennetun luostarin seinät pursuilevat valkoiseen kiveen hakattuja yksityiskohtia. On kukkakuvioita, koiria, simpukoita ja köysiä. Seinästä työntyy hirvittäviä gargoileja, kuten esimerkiksi pahantahtoisen näköinen heinäsirkkahahmo.

Jättimäinen luostari rakennettiin löytöretkistä kertynein varoin. Vasco da Gama lähti matkalleen vuonna 1497 ja löysi meritien Intiaan. Maustekaupan myötä Portugalissa elettiin 1500-luvulla kulta-aikaa. Arkkitehtuuri, jota luostari ja sen kirkko edustavat, on nimetty tuolloisen kuninkaan mukaan emanuelintyyliksi.

Matkaan Vasco da Gama lähti juuri Belémistä, jossa luostarikin sijaitsee. Edes vuoden 1755 suuri maanjäristys ei rakennusta tuhonnut.

Nimensä luostari sai munkkijärjestöltä, joka toimi siellä 1800-luvulle asti. He olivat askeettisesti eläviä Pyhän Hieronymuksen seuraajia.

Kirkossa on Vasco da Gaman ja Portugalin kansalliseepoksen, Os Lusíadasin, kirjoittajan Luís de Camõesin haudat. Kansalliseepos kertoo Gaman merimatkasta. Luostarin puolella on vuonna 1935 kuolleen modernistirunoilija Fernando Pessoan hauta. Rakennus kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Mosteiro dos Jerónimos, Praça do Império.

Cocktaileja menneen maailman tyyliin

”Ei tänne enää mahdu uusia esineitä”, António Pinto naurahtaa. Hän on yksi Pavilhão Chinês’n omistajista. Legendaarisen baarin seinät on peitetty vitriinein, joissa on tuhansia koriste-esineitä. Ne kuuluivat Luís Pinto Coelholle, joka innostui keräilystä jo 12-vuotiaana.

Muutama vuosi sitten kuolleen miehen kokoelma sai alkunsa näytteillä olevasta hatusta. Katosta roikkuu kaasunaamari. Toisaalla on taas portugalilaista Caldas da Rainhan kaupungin keramiikkaa sekä art deco -julisteita ja -patsaita. Kalusteet ovat herraskaisia, ja tarjoilijoilla on suorat housut, valkoinen paita, liivit ja rusetti. Ajan hammas on luonut tunnelmasta entistä kiehtovamman. Kun kadun vilskeestä tulee sisälle, tuntee astuneensa toiseen maailmaan.

”Ostosmatkat Pariisiin Pinto Coelhon kanssa olivat ikimuistoisia”, António Pinto kertoo. Baari syntyi, kun Pinto Coelho halusi laittaa kokoelmansa esille ja luoda samalla paikan, jossa voisi keskustella rauhassa. Toive toteutui: osa pöydistä on varattu kanta-asiakkaille, jotka työpäivän päätteeksi tulevat baariin istuskelemaan – ovat tulleet jo vuosien ajan.

Pavilhão Chinês on erikoistunut klassisiin cocktaileihin. Baarin nimikkojuomaan tulee rommia, Blue Curaçaota, sitruuna-, appelsiini- ja ananasmehuja. Portviiniä ja samppanjaakin on toki tarjolla.

Pavilhão Chinês, R. Dom Pedro V 89.

Kohtalokasta fadoa

”Olen julkaissut 59 levyä, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1945”, Celeste Rodrigues kertoo.

Hän esiintyy perinteikkäässä Café Lusossa. Tänään hän ei ole oikein voimissaan – ikä alkaa jo painaa yli 90-vuotiasta artistia. Rodrigues lisää punaista huulipunaa ja tilaa tarjoilijalta maitokahvin.

”Kyllä nuoretkin laulavat fadoa hyvin, mutta vasta vanhempina he alkavat todella ymmärtää laulamaansa”,  hän jatkaa.

Fadon sanat kertovat usein kaipuusta ja rakkauden tuskista. Kun musiikki alkaa, valot suljetaan. Laulaja sulkee silmänsä, yleisö kuuntelee hiiskahtamatta.

”Ulkomaalaisetkin joskus liikuttuvat kyyneliin. Musiikin tunnelma välittyy ilman sanojakin.”

Celeste Rodrigues esiintyi ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana, sisarensa kanssa. Isosisko oli vuonna 1999 kuollut, kaikkien aikojen kuuluisin fadista Amália Rodrigues.

Kun nuori miestarjoilija tulee hakemaan kahvikupin pois, Celeste lähettää hänelle lentosuukkoja. Sitten hän lisää huulipunaa vielä kerran.

”En kirjoita itse fadosanoituksia. Olen liian iloinen siihen!”

www.cafeluso.pt, travessa da quemada 10.