Alkoholilain kokonaisuudistus on alkanut. Se, mitä tässä maassa tarkoittaa kokonaisuudistus, lienee edelleen epäselvää. Toivottavasti ei palata Harri Holkerin hallituksen ”Verotus kevenee” -tyyliseen ajatteluun. Verotus koveni.

Suomen alkoholipolitiikassa yhteiskunnan käsitys kansalaisesta on erikoinen. Pisa-tutkimusten kärkisijoilla edelleen oleva kansalainen on valtion mielestä ajatteluun ja itsekuriin kykenemätön reppana.

Psykologiassa tunnetaan käsite itsensä toteuttavasta ennusteesta. Kaukana ei olla.

Newsbrokersin (newsbrokers.fi) mainio raportti ”Holhoojien Suomi – myyttien luvattu maa” kertoo osuvasti Suomessa olevan vallalla lähes myyttinen, liki rasistinen käsitys oman kansan huonosta viinapäästä. Raportin mukaan väitteelle ei ole mitään kliinistä perustetta. Selityksen mukaan saatavuuden rajoittaminen vähentää kulutusta ja kääntäen, jos alkoholia on tarjolla, se johtaa heti alkoholismiin.

Suomessakin on marjaviinintuottajia ja pienpanimoja, joilla on varasto omassa kellarissa. Tuolla logiikalla viinitilallisten ja oluen panijoiden tulisi olla alkoholisteja.

Yhteiskunnan mielestä suomalainen kuuluu silti siihen kolmeen prosenttiin eurooppalaisista, jotka eivät kykene ostamaan viinipulloa supermarketista. Tai no pystyvät ulkomailla mutteivät Suomessa.

Kontrollin surkuhupaisin ilmenemismuoto on anniskelualue. Joulun aikaan nähdään varmaan taas Narinkkatorilla kota ja sen ympärillä puuaidat. Tiedätte sitten, missä ryystätte glöginne.

Jännittävää on, että alkoholiholhous ja mainonnan rajoitukset yltävät kaikkialle muualle paitsi urheilukilpailuihin. Ilmeisesti mainonta ei haittaa, jos samaan aikaan urheilee tai ainakin katsoo urheilua.

Tätä todistin pienessä urheilutapahtumassa viime viikolla. Lippusiimoin eristetty anniskelualue tarvittiin, jotta kylän urheiluseura sai myydä kaljaa urheilun tukemiseksi.

Minulle kokonaisuudistus olisi koko alkoholiajattelun kääntäminen päälaelleen – myös urheillessa.

*

Kolumniteksti on julkaistu Viini-lehden numerossa 8/2015.