Kun keskustan puoluehallituksen ehdotus keskioluen siirtämisestä Alkoon tyrmättiin, puheenjohtaja Juha Sipilä veti esityksen pois ja syytti debattia ”idioottikeskusteluksi”.
Alkoholipolitiikassa on paljon idioottimaista, mutta kansaa siitä ei kannata syyttää. Poliitikot ja terveysbyrokraatit syöttävät kansalle virheellisiä tilastoja ja viittaavat päätöksissään valikoituihin esimerkkeihin ilman kokonaiskuvaa.
Kuolleisuustilastot ovat hyvä esimerkki. Jos henki menisi kotona rappusissa yhden saunakaljan jälkeen, saisi suomalainen tilasto yhden alkoholin aiheuttaman kuoleman lisää. Sen sijaan kaikki eri verenkiertoelinsairaudet luokitellaan erikseen.
Näin saadaan aikaiseksi kuva siitä, että suomalaiset kuolevat alkoholiin. Eivät kuole – ainakaan sen enempää kuin muuallakaan. Tosiasiassa alkoholiin kuolee noin kymmenesosa verenkiertoelinsairauksiin verrattuna.
Alkoholipolitiikan kiristyksissä suomalainen tapa on verrata kaikkea täällä tapahtuvaa johonkin ulkomaiseen vastaavaan. Tapana on valita aina juuri se yksi maa, jossa kyseinen asia on tiukemmin kuin Suomessa. Kokonaisuus ei kiinnosta ketään.
Alkoholimainonnan kiristämistä perusteltiin Ranskalla, jossa alkoholimainonta televisiossa ja elokuvissa on kiellettyä, radiossa rajattua ja jossa jokaisessa lehtimainoksessa on oltava varoitusteksti. Tosin Ranskassa alkoholituotteita saa mistä tahansa kaupasta. Viinivero Ranskassa on 3,75 senttiä per litra. Sadasosa Suomen luvusta.
Verokeskustelussa esiin nousee EU:n kovin verottaja Irlanti ja Suomen tasolla oleva Britannia. 13 viinin nollaveron maata unohtuu, samoin kuin ne 7, joissa vero on alle kolmasosan Suomen vastaavasta.
Suomalaiset ovat korkeasti koulutettuja, mutta eduskunnan mukaan kansa on Impivaarasta eikä osaa ostaa alkoholituotteita päivittäistavarakaupasta. Tarvitaan holhousta ja valtion monopoli.
Poliitikkojen mielestä monopoli vähentää kulutusta, kun alkoholijuomien saatavuutta on rajoitettu. Alkoholihimoisilla on silti Tallinnan tuliaisina kaapit viinaa väärällään. Pimeä kauppa kukoistaa.
Oikeasti monopoli estää yrittäjyyttä ja vapaata liiketoimintaa. Suomalaiset pienpanimot, tislaamot ja viinitilat kärsivät, kun Alko rajoittaa tuotteiden määrää hyllyssään. Kyläkaupatkin eläisivät, kun voiisvat myydä pari viinipulloa ostosten oheen.
Suomalaisen pienpanimon viisiprosenttista olutta pitää ostaa virolaisesta nettikaupasta, jos Alko ei ota sitä myyntiin. Sama pätee suomalaisen maahantuojan laatuviineihin.
Jokainen voi ihan itse tuumia mikä tässä on idioottimaista.
Nyt tarvitaan uuden sukupolven poliitikkoja, joilla on silmät auki. Huhtikuussa on vaalit.
*
Kolumniteksti on ilmestynyt Viini-lehden numerossa 2/2015.
