Viinimatkailu on suosikkiharrastukseni. Sen vuoksi yritän aina saada kaikkiin matkoihin lisättyä jonkinlaista viinimatkailua tai viininmaistelua, vaikka matkakohde ei olisikaan erityisen etabloitunut tai arvostettu viinimaa. Avoimin mielin matkustellessani ja maistellessani olen päässyt kokemaan hieman erikoisempia mutta ei silti sen vähempää kiinnostavia viinielämyksiä. Rehellisesti on tosin sanottava, että kaikki erikoiset elämykset eivät välttämättä ole olleet positiivisia, vaikka monet ovatkin yllättäneet skeptisen viinimatkailijan.
Muutaman kuukauden aikana olen päässyt tutustumaan ainakin täällä Suomessa vähemmän tunnettuihin viinintuottajamaihin Tsekkiin, Egyptiin ja Kroatiaan. Egyptistä voitaneen todeta melko yksioikoisesti, että kovin kummoisia viinejä ei Saharan seuduilta tule. Luonnonolojen lisäksi kun ottaa huomioon sen, että maan väestöstä valtaosa ei uskontonsa vuoksi juo alkoholia, ei odotuksia kannata alunperinkään pitää turhan korkeina.
Tsekki puolestaan yllätti minut positiivisesti – Määrin alueelta tulee todella raikkaita valkoviinejä kuten rieslingiä, jotka kasvavat saman tyyppisissä olosuhteissa kuin esim. Itävallassa ja viininteon perinne Tsekissä on vahva. Prahassa koin parhaat elämykset viini- ja suklaa -pop up storessa, johon eksyin vahingossa. Kaupan vetäjä Viktor opasti minut tsekkiläisen viinin maailmaan ja tarjosi runsaasti mielenkiintoista taustainfoa, kun uskalsin avata suuni ja kysyä tyhmiä.
Kroatia oli myöskin mukava yllätys, sillä Dubrovnikin lähistöltä Peljesacin niemimaalta tulee laadukkaita ja luonteikkaita (mutta myös halpoja ja huonoja) Plavac Mali -rypäleestä valmistettuja viinejä. Plavac Mali on geneettisesti lähes sama rypäle kuin Kalifornian helmi Zinfandel, ja kroatialaiset ovat rypäleen alkuperästä kovin ylpeitä. Kroatian parhaiden viinien sanotaan tulevan Istriasta, josta tulee ainakin hedelmiäisiä malvazija-viinejä.
Kuten matkailussa yleensä, myös viinimatkailussa pätee tuttu sääntö: avoin mieli ja utelias luonne ovat useimmiten tae parhaille kokemuksille.