Verkosta löytyvä sivistyssanakirja määrittelee viinikulttuurin seuraavasti: ”viininjuonnin kulttuuri. esim. Välimeren maiden vanha viinikulttuuri”. Jo tuosta määrittelystä tulee mielleyhtymä siitä, että viinikulttuuri on jotain vanhaa ja annettua, eikä sellaista voi kehittää tyhjästä. Mutta mitä sitten on suomalainen viinikulttuuri verrattuna tuohon vanhaan Välimeren maiden kulttuuriin?
Suomessa on perinteisesti ollut enemmän alkoholikulttuuri kuin viinikulttuuri – maantieteellisistä ja historiallisista syistä maassamme on juotu pitkälti muuta kuin viiniä, ja tätä on vaikea nopeasti muuttaa, vaikka globalisaation myötä tarjonta onkin parantunut merkittävästi. Suomalainen suhtautuminen alkoholiin on pitkälti ongelmanratkaisukeskeinen, on lähinnä pyritty vähentämään ihmisten juomista ja siitä johtuvia ongelmia. Eikö kuitenkin olisi mukavampi ajatella juovansa terveellisemmin sen sijaan että vähentää ongelmajuomista? Uskon, että positiivinen lähestymistapa ja sanojen asettelu olisi psykologisesti merkittävästi parempi ratkaisu, sillä muutoksia on helpompi tehdä positiivisen kautta kuin sormea heristelemällä.
Osin tähän suuntaan onkin jo menty, ja vaikuttaa siltä että suomalaisten juomatottumukset ovat muuttumassa. Alkon myyntidatasta käy selvästi ilmi, että muutaman vuoden jaksolla väkevien viinojen myynti on laskenut suhteessa kokonaiskulutukseen, kun taas mietojen viinien ja kuohuviinien myynti on suhteessa kasvanut.
Tehdessäni taustayötä tätä kirjoitusta varten löysin THL:n selvityksen, jonka mukaan puolet viinin juontikerroista ei liity ruokaan, vaan viini on myös tärkeä seurustelujuoma, toisin kuin Välimeren vanhoissa viinikulttuureissa, joissa viini yhdistetään pääosin ruokailutilanteisiin. Viiniä nautitaan THL:n mukaan kerralla vähemmän kuin muita alkoholijuomia, eli viininjuojat näyttäisivät harrastavan suhteessa vähemmän humalahakuista juomista kuin muiden alkoholipitoisten juomien nauttijat, oli sitten kyseessä miedompi tai vahvempi juoma. Olisiko tämä siis ensimmäinen merkki siitä, että viinin lisääntynyt kulutus on tervehdyttämässä suomalaisten juomatapoja ja muuttamassa juomatottumuksia eurooppalaisempaan suuntaan? Voisimmeko siis vihdoin unohtaa perisuomalaisen alkoholin juomiseen liittyvän negatiivisen asenteen ja iloita viinistä itsestään?
Mainittakoon että tätä kirjoittaessani nautiskelin viimeiset pisarat edellisen päivän illalliselta ylitse jäänyttä uusiseelantilaista sauvignon blancia, vaikka huomenna on työpäivä. Ihanan dekadenttia!
He-hei! Tervetuloa messiin!
Viini-lehden bloggaajien määrä kasvaa vähitellen… Tervetuloa joukkoon Anna!
Kiitos! Hyvään seuraan pääsinkin kirjoittamaan.