Spiissii ja wau mitä kasviksia! (…ja se toisenlainen kokemus)

Se oli synkkä ja erittäin sateinen syysilta, kun vihdoin päädyin Ravintola Spisiin. Ravintolaa on vuolaasti kehuttu ja suositeltu jo pidemmän aikaa. Mutta kuten niin usein, aikataulut eivät minun ja ravintolan kanssa meinanneet käydä yksiin sitten millään.

Vihdoin siis Spisissä. Sateesta täysin märkänä ja viluisena ymmärsin jälleen, miten paljon on asioita, jotka vaikuttavat ravintolakokemukseen. Tällä kertaa lämmin vastaanotto pyyhkäisi ulkona myrskyävän syyssään mielestä välittömästi. Hyvä palvelu jatkui koko aterian ajan.

Ruokaan ja erityisesti kasviksiin. Ruoka oli hyvää. Juuri niin hyvää, ellei parempaa, kuin mitä minulle oli kaikissa kehuissa luvattu. Mutta nyt siihen tärkeimpään eli kasviksiin. Tässä ravintolassa oli vihdoinkin jotain uutta ja raikasta (silti yksinkertaista), mihin en ole pitkään aikaan törmännyt. Ruokalajeissa oli paljon kasviksia ja niissäkin annoksissa missä oli myös lihaa tai kalaa, löytyivät kasvikset. Parasta oli se, että jokainen kasvislisuke, pieninkin, maistui taivaalliselta. Eikä lisukkeita kuitenkaan ollut kääritty rusetille eikä niistä noussut sinistä savua huomion herättämiseksi. Ei, lautasella olevat kasvikset oli tunnistettavissa ja ne maistuivat taivaallisilta.

Tästä pääsenkin siihen, mitä toivoisin kasvisruokakeskusteluun. On aivan sama, liittyykö keskustelu kasvisruokaan kodeissa, kouluissa tai työpaikoilla. Ydin on se, että kasviksista saa aina hyvää ja maistuvaa ruokaa, jos vain viitsii edes yrittää. Eikä tämä tarkoita sitä, että se maistuvaksi tekeminen olisi vaikeaa tai kallista, pitää vain olla halua. Yksikertaisilla mausteilla, laadukkailla kasviöljyillä, yrteillä, sitruksilla ja ripauksella hyvää suolaa saa ihmeitä aikaan, jos joku keittiössä muistaisi myös maistaa välillä sitä, mitä on tekemässä. Varsinkin suurimmissa keittiöissä toivoisi linjastoon tai asiakkaalle matkalla olevasta ruoasta vastuussa olevan henkilön kiinnittävän huomiota siihen, miltä se ruoka maistuu ja näyttää. Ihan oikeasti.

Päästään siis seuraavaan ravintolakokemukseen. Törmäsin pari päivää sitten lounasravintolassa niin pahaan sipulikeittoon, että en ole koskaan mitään niin pahaa syönyt. Siinä hetkessä mietin ja ihmettelin, oliko kukaan missään keiton valmistusvaiheessa oikeasti ollut kiinnostunut siitä, mitä sinne haudepataan asiakkaan kauhottavaksi päätyy. Ja oliko se haudepata edes päällä, keitto kun oli kaiken lisäksi kylmää? On käsittämätöntä miten millään lounasravintolalla, isolla tai pienellä, on varaa pilata lähtökohtaisesti hyvät raaka-aineet sillä, ettei kiinnosta, miltä se niistä kyhätty lopputulos maistuu. Valitettavan usein tämä korostuu kasviksista valmistettujen ruokien kohdalla.

Vaikka Spis painiikin aivan eri sarjassa kuin tämä lounasravintola, olisi Spisistä tälle ja monelle muulle lounaspaikalle malliksi. Ainakin siinä, että kun alkuraaka-ainetta arvostaa, kun kokkia tai keittäjää oikeasti kiinnostaa, mitä maksava asiakas lautasellensa saa ja, kun vielä palvelu on kohdallaan, voi jättää ruokailijaan lähtemättömän vaikutuksen. Positiivisen sellaisen.

Teresa Välimäki

Yksi kommentti juttuun “Spiissii ja wau mitä kasviksia! (…ja se toisenlainen kokemus)”

  1. Anna Kärkkäinen kirjoitti:

    Olet niin oikeilla jäljillä kasvisruokakeskustelun suhteen! Itse kasvissyöjänä törmään usein tilanteeseen, jossa kasvisvaihtoehto on hukutettu kermaan ja juustoon, eikä itse kasviksissa ole jäljellä makua eikä rakennetta. Onneksi Helsinkiin on tosiaan noussut toinen toistaan parempia kunnianhimoisia pikkuravintoloita jotka kunnioittavat raaka-aineita.

Kommentoi