, Blogi, Reija Andersson Tuomaala
Yksi maailman johtavia rypäletutkijoita, tohtori Maurizio Bogoni, vieraili Tukholmassa ja luennoi Italian kansallisrypäleestä Sangiovesesta. Tutkijan ja luennoitsijan roolin ohella Bogoni toimii Chianti Ruffinon agronomina ja näin seminaari pyöri ennen kaikkea itse rypäleen, mutta myös Ruffinon viinien ympärillä.
Aamupäivän aikana menimme syvälle Sangiovesen ominaisuuksiin sekä kasvuolosuhteisiin ja niiden vaihteluihin. Rypäleestä voisi kirjoittaa palstametreittäin, mutta näin tiivistettynäkin Bogoni toi esiin rypäleen monipuolisuuden.
Sangiovesellä oli jo vuonna 2006 yli 80 kloonia. Niillä kaikilla on samat Sangiovesen ominaisuudet, mutta eri kloonit sopivat eri tavoin Toskanan erityyppisiin maaperiin ja olosuhteisiin. Näin myös syntyy hyvin erityyppisiä sangiovese-viinejä. Vertaa vaikkapa Brunelloa ja Vino Nobile di Montepulcianoa, joiden perustana ovat erityyppiset kloonit ja kasvualustat.
Sangioveselle ominaista onkin juuri sen erittäin kiinteä suhde Toskanan terroiriin eli sen karuihin ja monin paikoin kuiviin maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin, mikä tekee siitä hyvin paikallisen rypäleen. Sangiovesea ei juuri kannata viedä ulkomaille.
Bogoni muistutti yleisöä siitä, kuinka herkkä lajike Sangiovese on. Olen kauan sitten oppinut, että ”jos viinimaailmassa Chardonnay on lutka niin Pinot Noir on diiva”, mutta luennon aikana alkoi tuntua siltä, että Sangiovese voisi viedä voiton diivailussa. Esimerkiksi sen haavoittuvuus auringon valon suhteen on merkittävä. Sangiovesen väri on parhaimmillaankin haaleahko, mutta sekin on helppo pilata, jos alkukesän sateiden vuoksi lehtiä joudutaan karsimaan köynnöksistä ja sitten yllättääkin aurinkoinen kesä, jolloin rypäleet altistuvat liialle auringonvalolle (puhumattakaan kuumasta paahteesta).
Kemian, biologian ja geologian kalvosulkeisten päätteeksi pääsimme maistamaan nuoria vuoden 2011 sangiovesejä vertailun vuoksi. Saman vuoden viineissä oli huomattavia eroja klooneista ja kasvupaikasta toiseen. Terroirin ohella tietysti myös viineihin uhrattu aika ja huolenpito erottavat jyvät akanoista. Tästä tunnetuimpana esimerkkinä mainittakoon ero Chiantin ja alkuperäisen Chianti Classicon välillä.