Olen saanut kunnian olla bestmanina hyvän ystäväni häissä elokuussa. Hyvällä ystävälläni on myös hyvä maku, sillä häihin tulee omat oluet. Vietin erään sunnuntain Ostrobotnian Olutseuran ”tehtaalla” Talmassa, omakotitalon takana olevan saunarakennuksen tiloihin rempatussa panimossa. No, panimo ja tehdas ovat ehkä hieman suureellisia termejä. Sanotaan vaikka, että heillä on ainakin pinta-alaltaan hyvin tehokkaat tilat.
Rypäleen matka köynnöksestä pulloon on minulle tuttu mutta maltaan matka tynnyriin ei niinkään. Lähdin siis innokkaana ottamaan selvää oluenteon eri vaiheista. Saavumme saunarakennukselle, josta ei kyllä ulospäin arvaisi, että siellä valmistetaan artesaanioluita. Sisällä paljastuu, että täällä jos jossain niitä onkin tehty.
Löylyhuoneessa on noin parisataalitrainen koulun vanha kippikattila tai pata, jossa mäskäys tapahtuu. Tarkkaan punnituista maltaista erotetaan tärkeimpänä mallassokeria eli maltoosia, joka myöhemmin käy sitten hiivan kanssa. Saatu mäski (eli vettä ja maltaita) siivilöidään juuri tätä tarkoitusta varten tehdyssä isossa siivilässä vierteeksi, joka lämmitetään uudestaan ja keitetään humalien kanssa. Rupa eli humalan jäämät erotetaan vierteestä, joka yhdessä hiivan kanssa kaadetaan lopulliseen käymisastiaan.
Tässä tapauksessa olut saa käydä pari viikkoa käymistynnyrissä ja toiset kaksi viikkoa vielä kegeissä, kolmenkymmenen litran tynnyreissä, joista sitä voidaan sitten asianmukaisten laitteistojen avulla tarjoilla. Näihin häihin tulee kahta olutta, pale alea ja ESB:tä, joista jälkimmäistä olemme nyt valmistamassa. ESB eli Extra Special Bitter on pintahiivaolut eli ale ja siitä vielä tarkemmin brittiläistyyppinen bitter. Bitterit ovat humaloituja ja mietoja, ESB:ssä on tavallista enemmän maltaita ja humalaa.
Oluen panemiseen käytettävät raaka-aineet ovat puhtaimmillaan siis vesi, ohra, humala ja hiiva. Vaihtoehtoja on kuitenkin loputtomiin. Tähän satsiin ESB:iä lisäsimme kahta erilaista humalaa. Nämä tuovat olueen katkeron makua ja, kun ne lisätään tietyn väliajan välein ja tietyissä erissä vierteeseen, uuttuu niistä juuri tarvittava määrä makua.
Ostrobotnian Olutseura käyttää pullotusvaiheessa pääsääntöisesti jo mainittuja kegejä, sillä se on huomattavasti vaivattomampaa kuin yksittäisten pullojen käsittely ja siihen liittyvä desinfiointiurakka. En malta odottaa, että pääsen maistamaan olutta, jota olen itse ollut tekemässä. Kunpa se olisi vielä hyvääkin…