Iloinen ja intensiivinen messuviikonloppu Jyväskylässä on takanapäin monia hauskoja hetkiä ja naurunremahduksia rikkaampana. Elämysviikonloppu Jyväskylän Paviljongissa tarjosi kävijöilleen kirjoja, ruokaa, viinejä, tyyliä, vapaa-aikaa ja hyvinvointia - näytteilleasettajille ison kasan leppoisia ja hymyileviä keskisuomalaisia. Pidin koko messuviikonlopun Riedelin viinilasitastingia, jossa otimme selvää vaikuttaako viinilasin muoto viinin makuun. Oli ilo nähdä suuri ihmetys ja hämmästys ihmisten kasvoilta heidän huomatessaan eroja viinin maussa juotaessa se erilaisista laseista.
Viikonlopun aikana minulle esitettiin kiperä kysymys. Minulta tiedusteltiin, miten toimisin, jos tilaamani kallis viini tarjoiltaisiinkin huonosta lasista. Jouduin miettimään hetken vastausta ja kakeltelin jotain sen suuntaista, että en ehkä olisi tilannut kyseistä viiniä, jos olisin nähnyt edessäni nämä ei-viiniystävälliset lasit tai, että en välttämättä tilaisi viiniä ylipäätään kyseisenlaisessa paikassa. Kysymys pisti minut jälkikäteen pohtimaan, olenko liian nirppanokka viininautintojeni suhteen.
Nyt muutamien vuosien ajan, kun minullakin on ollut ”kunnon” viinilasit kotonani ja olen asiaan enemmän vihkiytynyt, en kyllä muista juoneeni viiniä enää muovimukista aivan liian lämpimänä tai muuten ”väärin”. Toista se oli nuorempana juhannusmökillä, festareilla tai muussa vastaavassa tilanteessa jolloin ainoa, mitä viinistä haluttiin saada irti oli alkoholi. Sittemmin olen todennut, että elämä on liian lyhyt juodakseni huonoja viinejä ja määrän sijaan satsaankin mieluummin laatuun. Ja nautin joka kulauksesta. Olkoon niitä sitten vaikka vähän vähempi.
Laadusta puheen ollen, Jyväskylässä Ravintola Figaron uusi bistropuoli, Figaro Winebistro, tarjosi todella maittavan lounaan ja vieläpä häkellyttävän halvalla. Pääkaupunkiseudun jopa viidentoista euron lounaisiin tottuneena yhdeksän euroa runsaasta salaattipöydästä, herkullisista leivistä ja kookkaasta sekä suussa sulavasta possuannoksesta tuntui jopa epäreilulta ravintolaa kohtaan. Suosittelen lämpimästi Figaroa ja samalla Helsingin ”paremmille” lounaspaikoille pitäytymistä lähempänä lounassetelihintoja. Lounaalla ei tarvitse pipertää - minulle ainakin riittää, että maut ovat kohdallaan ja että nälkä palaa vasta illalla.