, Blogi, Reija Andersson Tuomaala
Takana on viikko, jonka olin suunnitellut täyteen ohjelmaa sisältäen jopa viidet maistajaiset. Aloitin maanantaiaamupäivän lupaavasti Champagne-päivällä Tukholman Grand Hotellissa, joka oli myös kuopukseni ensimmäinen kosketus viininmaistajaisiin. Jo se vei voimani ja jaksoin lopulta osallistua lisäksi vain keskiviikon Martell-konjakin maistajaisiin sekä viikonlopun lakritsi-festivaaliin, joista molemmista lisää toiste.
Sommelier-kaverini olivat tulossa sampanjapäiville vasta iltapäivällä, joten menin sinne yksin vauva rintarepussani. Kolmeen saliin levitetty noin 30 näytteilleasettajan tilaisuus oli täynnä ”herkkuja” - todennäköisesti kaikki Ruotsissa myytävät merkit olivat edustettuina. Koska aikaa oli taas erittäin rajallisesti, päätin hemmotella itseäni ja keskittyä ainutlaatuisiin 2002 vuosikertasamppanjoihin.
Yllätykseksi - ja pettymyksekseni - jo paikalle saapuneet ammattilaiset olivat pakkautuneet tunnettuja, suuria merkkejä, kuten Bollinger, Deutz, Pommery ja Pol Roger, edustavien pöytien ympärille. Itse siis päätin aloittaa pöydistä, joissa oli tarjolla minulle tuntemattomia nimiä, kuten Devaux ja Besserat.
Devaux’n kevyt ja hedelmäinen, aavistuksen verran pähkinäinen 2002 vuosikerta sopi mainiosti tarjolla olleen katkarapu-coctailin pariksi. Se kävisi hyvin myös ihan vain aperitiiviksi.
Besserat, joka on juuri lanseerannut tuotteensa Ruotsissa, yllätti Cuvée des Moines 2002 -vuosikertansa monipuolisuudella ja hienostuneisuudella. Samppanja ei ole käynyt läpi malolaktista käymisprosessia, joten se on säilyttänyt raikkaan hedelmäisen hapokkuuden ja tekee siitä pitkäikäisen.
Vauvani ehti nukkua reilun kymmenen 2002 vuosikerran sekä muutaman 2004- ja NV-kulauksen ajan. Näistä kaikista esimerkiksi Bollingerin La Grande Année 2002 oli arvatenkin upea makuelämys, mutta päivän suosikkini oli Henriot’n Millésime 2002 (52 % pinot noir / 49 % chardonnay), joka yllätti hunajaisuudellaan ja voimakkaalla paahteisuudellaan. Elämystä täydensi viikunahillokkeella kruunattu hanhenmaksa-canapé.
Mumm Millésime 2004:ää suussa pyörittäessäni huomasin jonkun vieneen ilmeisesti epähuomiossa kaikki muistiinpanoni. Kyllä harmitti, kun blogin ohella olin ajatellut käyttää niitä ”ostoslistana” itseäni varten. Lisäksi muistiinpanoni eivät näes edes hyödytä ketään muuta kuin allekirjoittanutta, ne kun on kirjoitettu lyhentein sekaisin suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi. No, onpahan hyvä syy palata samppanjapäiville taas ensi vuonna!