Ensiesiintymisensä näyttämöllä Niina Nurminen teki 8-vuotiaana Kuinka äkäpussi kesytetään -esityksessä.

”Olisin halunnut olla äkäpussi, mutta minusta tuli kuningatar. Ensimmäiset repliikkini näyttämöllä kuuluivat: Tyttäreni, tyttäreni. Hillitse itsesi.”

Näyttämötaide vei sittemmin nuoren naisen mennessään. Niina Nurminen tunnetaan varsinkin rooleistaan tv-sarjoissa. Ilman kavaluutta, Harvoin tarjolla ja Remontti ovat pyörineet jo monina uusintoinakin. Seuraavaksi Niina nähdään Taivaan tulien viimeisellä tuotantokaudella kuoronjohtajan roolissa.

”Luovuuden käyttäminen, niin henkisesti kuin fyysisesti, se oli se isoin asia. Nautin myös yhdessä tekemisestä.”

Kakut ovat Niinan kiihkein ruokahurahdus. Taito tulee Saksan alppimaisemista, lapsuuden ja nuoruuden kesistä tädin luona.

”Tätini anoppi leipoi Gasthaus Adlerissa Baijerissa ihania kakkuja. Kirsikat ja omenat poimittiin lähipuista, munat ja voit hankittiin kylän maatiloilta.”

Niinalla on kaksi suosikkia: Schwartzwaldin kaunis kirsikkatorttu ja rommiomenakakku, johon tulee omenaa, pähkinöitä, rusinoita ja stroh-rommia. Kakkuja kelpaa nauttia kahvin, kuohuvan tai eisweinin kera.

Virheitä saa tehdä, niistä oppii eniten

Niina Nurmisella on toinenkin ammatti: hän toimii yritysvalmentajana ArtSense-yrityksensä kautta.

”Työkulttuurissamme hyvinvoinnin kaltainen asia usein unohtuu, vaikka sillä on suuri myönteinen vaikutus myös rahassa mitattavaan tulokseen.”

”Kun ryhmässä on iloa ja yhteen hiileen puhaltamista, kaikki tekevät työtään flowssa, kelloon katsomatta.”

Luovuus tulee piilostaan vasta, kun ryhmässä on tunne, että kokeilla kannattaa, virheitä saa tehdä ja epäonnistuminen on sallittua. Virheistä yleensä oppii eniten.

”Luova ajattelu tarvitsee tilaa, aikaa ja vapautta. Kritiikki pitää ajoittaa ja mitoittaa oikein, ettei se tukahduta energiaa.”

Lue lisää Niina Nurmisen ajatuksia työstä, luovuudesta ja hyvästä elämästä 8.5. ilmestyvästä Viini-lehdestä!

Ravintola Kosmos tunnetaan boheemien taiteilijoiden paikkana. Kun A. W. Yrjänä saapuu Kosmokseen, pöytiin istuutuu samalla CMX-yhtyeen kappaleista tuttuja hahmoja: Talvikuningas tulee soittamaan luuttua, Dinosaurus Stereophonics virittää Rautakanteleen ja Vainalajan Pedot kansoittavat keittiön.

Myyttiset hahmot ovat pitäneet seuraa Kemissä, Oulussa, Hämeenlinnassa, Raumalla ja Torniossa varttuneelle filosofoivalle rokkarille. Ne alkoivat kiehtoa työläisperheen poikaa, jonka isä luki ääneen runoja ja romaaneja ja patisti junioriaan teatterin lavalle. Aki-pojalle riitti yksi kerta näyttämöllä, mutta kirjastoon hän halusi mennä miltei joka päivä. Realismin sijaan poika upposi science fictioniin.

Sfääreihin repesi lihallinen aukko 12-vuotiaana. Kuunneltuaan Maukka Perusjätkän Säpinää kaksikymmentä kertaa Yrjänä perusti bändin.

”Bändin nimi oli Ironmonger eli Rautakauppias. Biisit olivat seksistisiä ja lähtivät kaikki a-mollista.”

Teini-ikä kului kaduilla tukka silmillä. Kuolema kiehtoi ja mustat vaatteet kruunasivat punkkari-gootin tyylin.

”Katsellessani televisiosta erästä suosittua viihde-ohjelmaa löysin itseni Veli Sikiöksi kutsutusta hahmosta.”

Veli Sikiö on päässyt pitkälle. CMX-yhtyeen 18-vuotiaana perustanut A.W. Yrjänä on saanut aikaan häkellyttävän määrän levyjä ja runokirjoja. Suomen listan ykköstilalle kiilanneella Seitsentahokas-levyllään hän jatkaa tutuksi tullutta totuudenetsintäänsä ja hurmoksen tavoitteluaan. Samaa asennetta on havaittavissa Helsingin Sanomien Ruokaräyhä-kolumneissa, joissa Yrjänä hyökkää teollista ruokatuotantoa vastaan ja tarjoaa kotitekoisia vaihtoehtoja tilalle.

Keittiökipinä syttyi jo poikasena.

”En osannut heittää kuperkeikkaa enkä veistää pajupilliä, mutta opettelin tekemään ruokia.”

Lue lisää A. W. Yrjänän ajatuksia ruoasta, viinistä ja hyvästä elämästä perjantaina ilmestyvästä Viini-lehdestä 3/2013.

Runoilija, rockmuusikko, ruokakolumnisti, metsästäjä, keräilijä. A. W. Yrjänällä on monta roolia, joista toimittaja Jaana Rinne kirjoitti eloisan jutun 22.3. ilmestyvään lehteemme. Pääsemme pohtimaan maailman pelastamisen ja hirvijahdin tapaisia teemoja Lapin-nuoruusmuistojen ohella. Sekin selviää, että Yrjänä samaistui Putous-ohjelman Veli Sikiöön.

Kansijutun kuvauksissa tunnelma oli rento ja hyväntuulinen. A. W. poseerasi tottuneesti rock-kuosissa, mutta myös sonnustautuminen muiden roolien vaatimiin asusteisiin sujui ilman nokan koputtamista. Hyvä asenne! Valokuvaaja Kaapo Kamu tallensi Yrjänän tunnelmia vakaalla otteella – työn jälkeä pääsemme ihailemaan perjantaina.

Uudessa lehdessä on Yrjänän haastattelun ohella paljon muutakin hyvää, kuten Viini-kokin pääsiäisherkkuja, jalohomeen hellimiä jälkiruokaviinejä ja Ravintolaryhmän pizzeriakierros. Lisää makupaloja loppuviikosta!

Palvelustytöstä tarjoilijaksi urallaan edennyt Anna Tuomi ei ole lihaa saati verta. Mutta ihmiseltä Anna vain tuntuu, kun uppoaa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan tunnelmiin. Työläiskorttelin naiset ja Tatran työntekijät, neuvokkuudessaan verrattomat, tuntuvat niin oikeilta kuin kirjan ihmiset ikinä voivat olla.

Uusimmassa, Kuopio-sarjan kuudennessa romaanissa Hietakehto eletään jatkosodan kesää 1943. Sota-aika on tasannut säätyeroja, ja ravintoloitsijapomonsa, Viipurista paenneen Edithin kanssa Anna kikattelee jo vapautuneesti kuin tyttö. Anna on kuitenkin varttunut itselliseksi naiseksi, joka saattaa nauttia ahkeran Hilda-kälynsä kanssa tömssynkin, kun raaka työ alkaa tympiä.

”Ihailen kovasti kekseliäisyyttä, jota ravintola-ala sota-aikana osoitti. Vatitarjoilu lopetettiin, ettei raaka-aineita menisi hukkaan, kala pääsi listoille ja juurekset korvasivat muut kasvikset”, Sirpa Kähkönen kertaa.

Hänen kirjoissaan sota ei näy vuosilukuina ja armeijan manöövereinä vaan aistimuksina, lyhyinä levon ja rauhan hetkinä. Kuopiossa haisee hiki, korvike ja keitetty lanttu. Mutta ruusut kukkivat ihanasti ja paistuvan ruisleivän tuoksu lumoaa korttelin lapset.

Kaupunkilaisuus kävi työstä sota-aikana. Kähkönen kuvaa, miten Annan anoppi pyytää raivaamaan kasvimaat pionipenkkiensä tilalle – ja suree sitten menetettyä kauneutta. Mutta lapsille täytyi saada syötävää. Välillä sentään tunnelmoitiin ja levättiin marjapensaiden katveessa.

”Kahvi- ja tupakkapaussien merkitys on ollut suuri jatkuvan raadannan lomassa. Ja sota-aikaa tutkimalla olen viimein tajunnut, miten tärkeä kesä on ollut ja miten suloista ja katoavaista sen lämpö olikaan.”

Sirpa Kähköstä kiinnostaa pitämättä jääneet Helsingin olympialaiset, jotka jäivät talvisodan alle vuonna 1940. Valmistelut olivat 1930-luvun lopulla pontevat, ja ravintoloissa suunniteltiin erityisiä kisaruokalistoja.

”Pihvilihan laadusta oltiin huolissaan, kun meillä oli lähinnä lypsykarjaa. Kirjailija Sakari Pälsi suunnitteli Suomi-menun, joka perustui kalaan, ohraan ja juureksiin.”

Keski-Euroopan viinikulttuuria opiskeltiin tosissaan. Hovimestarit olivat tärkeitä tiennäyttäjiä – aivan kuten Kähkösen luoma hovimestari Helmer Karlsson, joka kävi Yhdysvalloissa oppimassa baarietikettiä.

”Ravintolat ovat aina olleet paljon seiniään suurempia paikkoja. Ihmiset ovat unohtaneet huolensa. He nautiskelevat, rakastuvat, eroavat, syövät ja juovat.”

Lue lisää Sirpa Kähkösen ajatuksista ja sota-ajan suurista tunteista perjantaina ilmestyvästä Viini-lehdestä 2/2013! Artikkelin otsikko on Hengen ja ruumiin ravintoa.

Oopperalaulaja Lilli Paasikiven ikuisti valokuvaaja Tuukka Koski. Puku oli lainassa Kansallisoopperan Aida-esityksestä. Lillin kampauksesta ja meikistä vastasi Milla Puolakanaho. Kansikuvaa ideoivat Viini-lehden AD Sami Piskonen, päätoimittaja Seppo Määttänen ja toimitussihteeri Elisa Johansson. Artikkeli Paasikiven linja on Seppo Määttäsen käsialaa. Lehti ilmestyi 10.5.2012.

Klikkaa kantta ja katso koko komeus ansaitsemassaan koossa ->

Vuoden kansikuva -äänestyksessä ovat mukana seuraavat osallistujat:

Apteekkarilehti 9/2012, Blue1 Dream 1/2012, FIM 3/12, Ilmailu 10/2012, Image 6-7/2012, Improbatur 4/2012, Lapsen Maailma 11/2012, Linnut 2/2012, Maailman Kuvalehti 10/2012, Metallitekniikka 6/2012, Photo Raw 20/2012, Poromies 2/2012, Suomen Luonto 2/2012, Talentia-lehti 2/2012, Talouselämä 21/2012, Tiede 10/2012, Trendi 2/2012, Vihreä Lanka 3/2012, Viini 4/2012 ja Ylioppilaslehti 10/2012.

Äänestyssivun oikopolun löydät täältä.

Parhaan kannen äänestys on osa Aikakausmedian Edit-lehtikilpailua, joka päättyy 28.2.

Jokainen äänestäjä osallistuu Nokian Lumia 920 -puhelimen arvontaan.
Anna äänesi Viinin iloille!

Mitä miettii Alex Nurmi, uusi Viini-kokkimme? Uusi lehti ilmestyi tänään ja Alexin tukeva talvimenu on pian kaikkien ulottuvilla, mutta herkkuja odotellessa voimme kuulostella, mitä mies fundeeraa Viini-lehden kansikuvauksessa valokuvaaja Sampo Korhosen studiolla. Nauti nyt alkupalaksi Alexin ruokamietteitä videolta!

Viinintuottajat hehkuttavat hanakasti, että yli 90 prosenttia viinin laadusta syntyy tarhalla, mutta esittelevät mieluummin kellareitaan. Italiaan kotiutuneet Riikka ja Jyrki Sukula päättivät jo vuosia sitten tulla hyviksi tuossa 90 prosentissa. Tie on pitkä, mutta vuosi vuodelta työ käy palkitsevammaksi.

Aloittelevan viinitilan tarhoja Barolon Serralungassa hoitava Riikka Sukula puuhailee Nebbiolo-palstoilla, kun puhelin pärähtää vaativaan sävyyn.

”Pronto, täällä Angelo. Signora Sukula, voisitteko piipahtaa täällä?”

”Hmmm, tietenkin – milloin?”, yllättynyt Sukula saa sanotuksi.

”Nyt. Minä odotan, klik”, puhelu katkeaa.

Barbarescossa, puolen tunnin ajomatkan päässä Riikka Sukula saa ystävällisen, joskin muodollisen vastaanoton.

”Rouva Sukula, keitä te olette ja mitä te täällä teette”, maailmankuulu viinintuottaja Angelo Gaja kysyy ensimmäiseksi.

Tyrmäävästä avauksesta huolimatta keskustelu pääsee vauhtiin ja jatkuu paljon pidempään kuin signora Sukula osasi odottaa.

Riikka kertoo niin kuin asia on. Sukulat haluavat vain ja ainoastaan oppia, miten hyvä barolo-viini syntyy. Opiskelusta voi aivan hyvin muodostua elämänmittainen tutkimusretki Nebbiolo-rypäleeseen ja Baroloon.

Kiirettä ei ole.

Perhe on juuri asettunut asumaan edellisenä vuonna, 2005, ostamalleen ja suurella vaivalla kunnostamalleen rustiikkisen kauniille tilalle Serralunga d’Albassa. Kylä sijaitsee arvostetun Barolon viinialueen ytimessä.

Azienda Agricola Sukulan ylärinteellä sijaitsevan päärakennuksen ympärillä on köynnöksiä kaksi hehtaaria, niistä vajaa puolitoista hehtaaria Nebbiolo-lajiketta. Barberaa on muutama aari.

Selvitys riitti vaikutusvaltaiselle viinigurulle. Angelo Gaja ja Riikka Sukula heittivät ciaot ystävinä. Sukulat oli juuri hyväksytty piemontelaisten viinintuottajien ”perheeseen”.

Enää ei Sukuloilta kysytä, mitä te täällä teette.

Lue lisää Sukuloiden unelmasta ja Barolon erityispiirteistä 5.12. ilmestyneestä Viini-lehdestä 7-8/2012.

Saksofonisti Timo Lassyn uudella levyllä päivän menyy on keitetty kasaan improvisoiden. Lassyn viinilasista löytyy samanlaista sielukkuutta ja puhtautta kuin albumilta. Juurevaa, energistä svengiä.

No gimmicks needed here, this jazz is cooking.

Tähän sloganiin kiteytyy saksofonisti Timo Lassyn uusin sooloalbumi. Aitous ja rehellisyys ovat Lassylle tärkeimpiä, puhutaan sitten ruoasta, viineistä tai musiikista. Hyvän tekemiseen ei tarvita kommervenkkejä. Sydän riittää.

”Kun raaka-aineet on selkeästi tunnistettavia, päälle on helppo improvisoida. Samalla tavalla kokkasimme uuden levyni. Päivän menosta ja raaka-aineista riippuu, minkälaista settiä syntyy”, Lassy kertoo helsinkiläisbistron nurkkapöydässä ja tilaa tarjoilijalta päivän menun.

Ruoan äärellä ei pidä kiirehtiä. Lassy riisuu pikkutakkinsa ja etsii tuolista mukavamman asennon.

Syyskuussa ilmestynyt In With Lassy -albumi edustaa Lassylle tuttua ja ominaista soul-jazzia, r’n’b-vivahtein, mutta muusikon edellisiin soololevyihin verrattuna se on selkeästi bändilevy. Levy on tuotettu improvisoiden, cooking-session hengessä. Osa biiseistä on soitettu ensimmäisen kerran yhdessä vasta studiolla.

”Menimme studiolle ja aloimme äänittää, keittää hommaa vähitellen kasaan. Cooking-sessio on soittamista aidoimmillaan. Siinä on hienoa raakuutta, tuoreutta ja rehellisyyttä.”

Analoginauhurilla äänitetylle levylle haettiin perinteistä, lämmintä soundia ja pehmeää fiilistä, tunnelmallista yhdessä kokkaamisen meininkiä.

”Konserttitaltioinnit eivät yleensä toimi levyllä, koska vuorovaikutusta yleisön kanssa on vaikea purkittaa. Kun livesoittamisen henki synnytetään studiossa, saadaan soundi kohdalleen.”

Lassyn mukaan sekä viinin että jazzin tekemiseen liittyy tietynlainen perusprosessi. Mutta se, lähteekö homma svengaamaan, on kiinni millisekunneista. Hienot finessit syntyvät taidosta, kokemuksesta ja eri osien saumattomasta yhteistyöstä.

In With Lassy -albumilla soittaa sama yhteen hitsautunut porukka kuin Lassyn ensimmäisellä soololevyllä, tuottaja-rumpali Teppo Mäkysestä alkaen.

”Minun ei tarvinnut kertaakaan sanoa, minkälaista levyä ollaan tekemässä. On ollut onni saada tuollaisia soittajia ympärille. Yhtyesoitosta syntyy svengi, ja juuri se saa kuulostamaan biisit hyviltä”, Lassy kiittelee.

Lue koko stoori Viini-lehdestä 6/2012.

Pakko myöntää, että Alvaro Palaciosin tapaaminen vähän jännittää. Espanjalaista viinintekijää pidetään viinimaailman rocktähtenä ja miehen kasvot ovat tulleet tutuiksi kaikille kansainvälisiä viinilehtiä selanneille.

Astuuko haastatteluun suurieleinen espanjalaisella temperamentilla viimeistelty diiva, jonka aikataulu on viritetty äärimmilleen ja jonka puhelimeen saapuvat viestit häiritsevät keskustelua? Pelko osoittautuu turhaksi, kun Palacios kertoo tarinaansa ja näkemyksiään perinteiden kunnioittamisesta.

Espanjalaisista viineistä intohimolla puhuva mies näki päivänvalon vuonna 1964 Alfarossa, maan tunnetuimman viinialueen sydämessä Riojassa.

Ei ole liioiteltua sanoa, että tumma punaviini virtasi Alvaro Palaciosin suonissa jo syntymähetkellä, sillä viininviljely on pitänyt Alvaro Palaciosin äidin perheen leivässä jo viiden sukupolven ajan. Palaciosin isän perhe oli saanut elantonsa Riojan vuoristoseudulla lampaiden kasvatuksella. Viini yhdisti Palaciosin vanhemmat heidän perustaessaan José Palacios Remondon viinitilan vuonna 1948. ”Tarhat tulivat äidin suvun puolelta ja isälläni oli taitoa ja rohkeutta myydä viinitilan kellareissa kypsyviä viinejä”, Palacios kertoo.

Alvaron nuoruuden unelmien joukossa oli monien muiden espanjalaisten poikien tapaan härkätaistelijan tai rocktähden ura. Alvaron olessa 13-vuotias isä sanoi, että härkätaistelijat tulevat Madridin eteläpuolelta, joten unohda koko homma. Alvaro harrasti härkätaistelua kuitenkin 16-vuotiaaksi kunnes ymmärsi, että elämässä on keskityttävä siihen, minkä osaa parhaiten ja taistelut pölyisillä areenoilla härkien kanssa jäivät unholaan.

Vuonna 1985 riojalainen pakkasi reppunsa ja matkasi isänsä kannustamana Pyreneiden yli Ranskan Bordeaux’een ja hankki itselleen viinintekijän pätevyyden.”Viinikoulu Bordeaux’ssa oli hyvin teknistä ja ainakin tuohon aikaan opiskelijoille opetettiin, kuinka huonostakin materiaalista saa aikaan kunnon viiniä kemiaa apuna käyttäen”, Palacios muistelee.

Aika Ranskassa oli arvokasta tulevan uran kannalta, sillä matkustaessaan Burgundissa, Pomerolissa ja Saint-Émilionissa Palacios käsitti, miten suuri merkitys vuosikymmenten läpi ulottuvilla viinikulttuurin juurilla ja traditioilla on täydellisen viinin syntymisessä.

Opiskeluaika Bordeaux’ssa avasi ovet myös Pomerolissa sijaitsevan Château Pétruksen kellareihin ja viinintekijä Jean-Pierre Moueix otti intohimoa tihkuvan espanjalaisen nuoren miehen oppipojakseen. ”Työ Pétruksella opetti kurinalaisuutta ja tarkkuutta. Kaikki työvaiheet köynnösten leikkaamisesta tynnyreiden täyttöön tehtiin kuin japanilaisessa teeseremoniassa”, Palacios muistelee. Suurpiirteinen nuorimies sai heti sormilleen, jos tynnyreihin laskettava viini vaahtosi vähänkin puhtaalle puupinnalle.

Lue koko tarina Viini-lehdestä 5/2012.

Kesäisenä aamuna avoautossa istuu kaksi naista valmiina jättämään pääkaupungin asfaltit taakseen. Edessä on reilut sata kilometriä kiireetöntä menoa, herkullisten makujen metsästystä, uusia tuttavuuksia ja nautiskelua. Road trip Helsingistä Hankoon alkakoon.

Lue koko stoori Viini-lehdestä 4 b/2012.

Matkalla Helsingistä Hankoon kannattaa pysähtyä ainakin seuraavissa paikoissa

Maatilapuoti Gårdsboden, Eestinkyläntie 316, Kirkkonummi. P. (09) 298 2075.
Avoinna pe 14-20, la 10-16, su 14-20.

Westerby Gård, Västerbyntie 95, Inkoo. P. (09) 2952589. Avoinna 26.8 saakka päivitäin 12-22.

Ukkolan vuohitila, Puusentie 71, Karjaa. P. 044 992 1067. Tilapuoti avoinna ympärivuoden ark. 12-19, la 12-15.

Suorin tie Helsingistä Hankoon ei kulje Fiskarsin kautta mutta mutka kannattaa tehdä ja vierailla ainakin

Petris Chocolate Room, Fiskarsintie 30, Fiskars, p. 040 6855111. Avoinna kesä-elokuussa 11-17.30.

Ruukin Pottu ja Sipuli, Fiskarsintie 28, Fiskars p. 0400 241017. Avoinna ti-su 11-17.

Ja matka jatkuu kohti Hankoa

Cafe Ada, Pohjoinen Rantakatu 7, Tammisaari. P. 040 801 4444. Avoinna tilauksesta.
Ravintola På Kroken p. 040 358 1815. Avoinna 11-22.
Ekströmin Kalapuoti p. (019) 2489101. Avoinna 9-20. Hangonkylän venesatama, Hanko.
Hangon Makaronitehdas, Satamakatu 15, Hanko p. 044 5234522. Avoinna joka päivä 11-.