, Lehdestä poimittua, Matkat, Viini
Douron tähdet
Douron Jokilaakson jylhillä rinteillä ei voi kun ihmettellä, miten joku voi viljellä viiniä tällaisessa paikassa. Perinteisiin törmää joka joenmutkassa ja välillä tuntuu, että aika laaksossa on pysähtynyt. Vaikka Douro markkinoi voimakkaasti puna-ja valkoviinejään, se ei ole talo eikä mikään, joka ei edelleen valmista myös portviiniä.
Portugalin Dourossa on viljelty viiniä jo keskiajalta lähtien ja perinteet tuntuvat olevan lähes jokaisen viljelijän toiminnassa ykkössijalla. Viinitilat, quintat, ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle ja köynnöksiä on istutettu jokaiseen mahdolliseen sekä paikoin jopa mahdottomalta tuntuvaan paikkaan.
Alkuperäislajikkeiden määrä vaihtelee vastaajan mukaan 80 ja 200 välillä ja useilla tarhoilla ne kasvavat sulassa sovussa kenenkään tarkkaan tietämättä, mitä missäkin kasvaa. Perinteisesti tämä sekametelisoppa onkin poimittu ja käytetty samanaikaisesti lajikkeesta riippumatta. Uusien istutusten myötä ovat toki lajiketarhatkin lisääntyneet, mutta osa tuottajista ei näe mitään syytä, miksi eri lajikkeet pitäisi käyttää tai kypsyttää erikseen. Monet tässä mielessä hetkeksi ”modernisoituneet” tuottajat ovat jopa palanneet takaisin vanhaan käytäntöön.
Tunnetuimpien lajikkeiden, Touriga Nacionalin, Touriga Francan, Tinta Barrocan, Tinta Rorizin ja Tinta Cãon liitto tuntuu täydelliseltä erityisesti portviinilasissa. Tämän huomasivat jo 1600-luvulla myös englantilaiset, joiden kanssa Portugali alkoi käydä viinikauppaa Englannin ja Ranskan välien viilennettyä sotien aikana. Aluksi viini oli kuivaa ja se väkevöitiin käymisen jälkeen. Sittemmin väkevöintiin siirryttiin käymisen aikana, jolloin viinin maku parani huomattavasti, kun siihen jäi jäännössokeria. 1800-luvulle tultaessa portviini sai lopullisen muotonsa. Siitä tuli väkevää ja makeaa.
Kuten portugalilaiset itse sanovat, asiat voi tehdä helposti tai portugalilaisittain. Portviinin valmistusta koskevat säädökset ovatkin monimutkaisuudessaan maailman huipputasoa. Luokituksessa määritellään muun muassa tilan sijainti, omistajat, rajat, maaperä, kaltevuus, korkeus, viljelytiheys sekä käytettävät lajikkeet. Tänä päivänä toimintaa valvoo Portviini-instituutti IVDP, joka määrää siis lähes kaikesta viljelystä väkevöintitisleen alkuperään saakka. Tilat on jaettu luokkiin ja luokitus määrää vuosittaiset tuotantomäärät, beneficiot, joilla kontrolloidaan myös alueen viinien laatua.
Lue lisää Viini-lehdestä 5/2012.