Paasikiven linja

Tänä keväänä oopperalaulaja, mezzosopraano Lilli Paasikivellä on työn alla enemmän rooleja kuin koskaan: vakityö Suomen Kansallisoopperassa, kiinnitykset Staatsoper Hamburgissa sekä Bilbao Orkestra Sinfonikoassa, sisäänajo ensi vuonna alkavalle Kansallisoopperan taiteellisen johtajan paikalle sekä ikioma festivaaliprojekti, Pyhäniemen kartanon taidekesän konserttisarjan valmistelu. Huhhuh!

Vaikka Kansallisoopperan taiteellisen johtajan työ Mikko Franckin jälkeen alkaa toden teolla vasta elokuussa 2013, tehtävä ujuttautuu Paasikiven kalenterin lehdille kuukausi kuukaudelta enemmän.
”Suunnittelemme täyttä päätä tulevien vuosien ohjelmistoa, mikä tarkoittaa tiivistä kontaktointia ja neuvotteluita eri oopperatalojen kanssa”, Paasikivi sanoo. Aikaa läppärin ja sähköpostien äärellä kuluu nyt aivan eri malliin kuin vielä puoli vuotta sitten.

Kansallisoopperassa Paasikivi laulaa Claude Debussyn oopperassa Pelléas ja Mélisande keskeisen Genevièven roolin.
”Juuri nyt työminäni on kuin tippaleipä, johon kietoutuu monta intohimoa”, Paasikivi kuvaa, mutta muistuttaa: ”Silti, mikään ei syö minusta niin paljon, etteikö minusta riittäisi äidiksi lapsilleni ja vaimoksi miehelleni.”
Kaiken rinnalla ja lisäksi tulevat harrastukset, joiksi Paasikivi Kuka kukin on -teoksessa ilmoittaa kuntoilun, ruoan ja viinin.

Tukholmassa ja Lontoossa opiskellut Paasikivi on ehtinyt asua ympäri maailmaa ja viettää matkalaukkuelämää jo vähintäänkin yhden kansainvälisen työuran edestä. Viini on siitä kätevä harrastuksen ja tutkiskelun kohde, että maailman kuuluisimmat musiikkijuhlat ja oopperat sattuvat viihtymään samoilla seuduilla kuin maailman rikkaimmat ja elinvoimaisimmat viinikulttuuritkin.

Lilli Paasikivi sanookin, että ”ruoka ja viini ovat ihastuttava tapa orientoitua maailmalla ja kulkea erilaisten kokemusten perässä”.
”Elämän hyvät asiat kietoutuvat yhteen”, Paasikivi sanoo ja laittaa kuvataiteen, musiikin, ruoan ja viinin samaan litaniaan. ”Se on kokonaisuus jossa ei ole yhtä ilman toista ja ihmiset jotka nauttivat korvillaan, osaavat nauttia myös silmillään ja suullaan.”

Ehkäpä juuri siksi keskustelu Lilli Paasikiven kanssa läikehtii yhtäaikaisesti oopperassa, ruoan ylistyksessä kuin myös eri alueiden viinien vivahteikkaassa kuvailussa.
”Yleensähän viini ei ole sellaisenaan täydellinen, vaan se vaatii rinnalleen muuta. Viini on yksinään kuin lavastus ilman valoja, teos herää henkiin vasta kun valot syttyvät ja kontakti katsomoon syntyy.”

Lue lisää Viini-lehdestä 4/2012.

Seppo Määttänen, Kuva Tuukka Koski

Kommentoi