Testissä Saksan ja Itävallan 2011 valkoiset
Viini-lehden lukijoille tuttu, Berliinissä asuva brittikokolumnisti Stuart Pigott on Proweinissa haluttu vierailija osastolla kuin osastolla. Viinintuottajat haluavat kuulla tuoreeltaan Pigottin arviot maisteltavista viineistä.
”Keskityn näiden kolmen päivän aikana pelkästään vuosikerran 2011 saksalaisiin ja itävaltalaisiin valkoviineihin”, Stuart sanoo ja näyttää edellisen päivän muistiinpanoja. Merkintöjä on kertynyt vähän yli sadasta viinistä. ”Olen manuaalinen ja analoginen, kaikki on näissä mustakantisissa vihkoissa”, Pigott päästää ilmoille kuuluisan, riehakkaan naurunsa.
Pigottin viinimerkintöihin voi tutustua useissa blogeissa, jotka löytyvät helposti hakukoneiden kautta. Stuartin mukaan 2011 oli helppo vuosi: ”Lähes kaikki tekivät hyvää viiniä ja hyvät tekivät loistavaa.” Pigottin mielestä markkinoilla on nyt runsaasti erinomaisia rieslingejä ja grüner weltlinerejä. Ankara kilpailu on pitänyt myös hinnat säällisinä.
”Moni on pystynyt pitämään alkoholipitoisuudet 12 paikkeilla, mikä on erinomainen asia”, Pigott sanoo. Näin viinit ovat raikkaampia juotavampia. Valtava viinityylien, rypäleiden, alueiden ja viinimaiden määrä ei Pigottia hetkauta. Hänen neuvoo muitakin keskittymään johonkin teemaan, vaikkapa sitten 2011 valkoisiin. Pigottista on siis tullut reilun 20 Saksan-vuoden aikana saksalaisen järjestelmällisyyden perikuva.
Alkuvuosi on pitänyt viinikirjoittajan ja -kriitikon kiireisenä, sillä mies palasi vastikään seitsemän viikon turneeltaan Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Tuliaisinaan hänellä on vihkotolkulla muistiinpanoja mitä erilaisimmista viineistä.
Mikä oli kohokohta? ”Ehdottomasti virginialainen punaviini, jossa on Merlotin, Cabernet Francin ja Petit Verdot’n lisäksi 12 prosenttia Viognieria. Ei ehkä uskoisi, mutta aivan uskomattoman hieno lopputulos”, Stuart kehuu ja vihjaa, että hänen seuraava kolumninsa Viini-lehdessä käsittelee Virginiaa.