Ystävät
Kapeiden nupukivikujien ja siellä täällä kuivuvien pyykkien Trasteveressa, Rooman boheemikaupunginosassa, pitää päämajaansa Sant’ Egidion kristillinen yhteisö, jonka unelmana on — ei enempää eikä vähempää kuin maailman muuttaminen.
Muutamien roomalaisten opiskelijoiden raamattupiiristä vuonna 1968 alkunsa saanut maallikkoliike on nykyään maailmanlaaja 50 000 vapaaehtoisen ekumeeninen yhteisö, joka tunnetaan parhaiten toiminnastaan rauhan välittäjänä maailman konfliktipesäkkeissä. Sant’Egidion neuvottelijat olivat ratkaisevassa roolissa esimerkiksi Mosambikin sisällissodan päättymisessä 1990-luvun alussa.
“Meidän tehtävämme on perustaa uusi ihmisyys maailmassa, joka on vaarassa menettää inhimillisyytensä”, sanoi yhteisöön kuuluva neurologi Leonardo Emberti Gialloreti vieraillessaan Suomessa syyskuun lopulla.
Sant’Egidion vapaaehtoiset eivät tyydy vain suuriin rauhanvälitysoperaatioihin. Heitä kiinnostaa myös yksi yksittäinen pulaan joutunut ihminen. Yhteisön jäsenet majoittavat, ruokkivat ja vaatettavat asunnottomia, auttavat AIDS-potilaita ja työllistävät kehitysvammaisia sekä mielenterveyspotilaita.
Yksittäisen köyhän tai sairaan auttaminen ja kokonaisen kansakunnan hyväksi toimiminen ovat Sant’Egidion toimintaperiaatteissa yhtä ja samaa: rauhan rakentamista ja ihmisyyden arvon palauttamista purkamalla ihmisiä erottavia muureja.
Siihen projektiin kuuluu myös Viini-lehdestä tuttu iskulause: viini, ruoka ja hyvä elämä. Siellä Trasteveressa on nimittäin yhteisön pyörittämä ravintola, Trattoria Gli Amici, eli suomeksi Ystävät. Ravintolan tuotolla rahoitetaan Sant’Egidion projekteja.
Päällisin puolin Gli Amici on samanlainen kuin alueen muutkin trattoriat, joita siinä Trasteveren Pyhän Marian kirkon ympärillä on vieri vieressä, laadusta ei ole tingitty tippaakaan, eikä tyylistä, mutta ytimeltään ravintola eroaa naapureistaan.
Trattoria Gli Amicin henkilökunta muodostuu mielenterveyspotilaista ja kehitysvammaisista sekä heidän kanssaan työskentelevistä vapaaehtoisista ammattilaisista. Kumpienkin paidan selässä on teksti abile, siis osaava, kykenevä, taitava.
Jos haluatte nähdä, millaista on aito ja vilpitön itsekunnioitus (joka muuten on kaiken hyvän työn ehdoton edellytys), tehkää reissu Roomaan ja nauttikaa hyvä ateria osaavien ystävien trattoriassa Trasteveressa.
Trattoria Gli Amicin tyylikäs viinilista on valittu vuonna 2007 alkaneen Viini elämälle -projektin viineistä. Projektissa on mukana toistasataa italialaista viinintuottajaa, jotka ovat korvamerkinneet jostakin tuotteestaan 50 senttiä pullosta Sant’Egidion AIDS-projektille. Käytännössä se tapahtuu niin, että Sant’Egidio myy tuottajille tarroja, jotka he sitten liimaavat pulloihinsa.
Kumarran syvään sekä idean isälle tai äidille että mukana oleville viinintuottajille. Neljässä vuodessa Sant’Egidion yhteisö on myynyt yli puolitoista miljoonaa puolen euron tarraa. Niissä lukee: Viini elämälle. Taistelemme AIDSia vastaan.
Kirkon diakonia on Suomessa ollut kehitysvammatyön uranuurtaja. Löytyisikö Suomen kirkolta rohkeutta perustaa Trattoria Gli Amicin kaltainen ravintola? Vaikka jonkin tuomiokirkon liepeille? Viini elämälle -projektin italialaisia viinejä voisi varmaankin saada myös meikäläisille markkinoille.
Löytyisikö Suomesta ravintola-ammattilaisia, jotka voisivat kuvitella olevansa mukana tällaisessa hankkeessa, jossa palautetaan inhimillisyyttä maailmaan? Minulle voi ilmoittautua, keksitään yhdessä, miten asiassa voitaisiin edetä.
Kolumni ilmestyi Viini-lehdessä 6/2011.